Hanoi

Saavuttiin Hanoihin kivasti aamusta. Bussi pysähty n. 5km päähän ”keskustasta” eli Hoan Kiem järvestä jonka ympärillä suurimmaksi osaksi tapahtuu. Otin moton 20.000 dongia, lähtöhinta oli luonnollisesti triplat. Trafiikki Hanoissahan on melkeen yhtä kaoottinen ku Ho Chi Minh Cityssä. Matka kesti naurettavan kauan ja puikkelehdittiin sedän kaa mitä pienimmistä väleistä. Jengi tööttäili jatkuvasti niin että mun korvissa soi. Olin kattonu nopsaa wikitravelista kadun jossa oli suurin osa halvoista majotusvaihtoehdoista ja pyysin heivaa mut johonki huudeille.

Iso pieni kaupunki tämä Hanoi. USAn pommitusten jäljiltähän harva rakennus on yli viisi kerroksinen, paitsi modernimmat hieman kauempana keskustan ulkopuolella olevat. Historiaan voi tutustua moninaisten museoitten kautta: On military museoo, naisten historia museoo, Hoa Lon vankilaa, ethnology museoo ja vanhan kunnon ”setä Hon” mukaan nimettyä. Jos tähän dongeja koristavaan arvostettuun vapaustaistelijaan haluaa paremmin tutustua voi vierailla myös hänen mausoleumissaan, jossa hän 2. Syyskuuta 1945 luki kuuluisan manifestinsa. Pirteämmän linjan vierailijoita saattaa kiinnostaa Oopperatalo, yhden pilarin temppeli tai Old Quarterin kujien rykelmä katumyyjineen ja kengänkorjaajinen (varovasti! Suutarit kirjaimellisesti repii kengän sun jalasta jos siinä on pieniki virhe!). Kaupungista voi tehdä toki päivä retkiä Perfume Pagodaan tai parin päivän reissuja esim Sapaan tai kuuluisaan Halong Bay
Mullahan oli mielessä UNESCOn maailmanperintökohde Halong Bay. Teeveestäkin tuttu lahti on ollu mun ”must see”- listalla pitkään ja odotin vierailulta paljon. Tarvi vaan löytää tour agentti joka täyttäis mun vaatimukset kohtuulliseen hintaan.
Buffalo Tours, Handspan sekä se originaali Sinh Cafe Tourihan on niitä suosituimpia ja kuuluisimpia. Buukata tarvii kuukautta etukäteen ja maksu määräytyy vaatimusten mukaan. Yleensä voit valita kolmesta eri hintaluokasta: törkeen halpa, keskihintanen ja kallis. Halpa on kakskymppisille reppureissaajille tarkotettu ”Booze Cruise” eli Ruotsin laiva Vietnamissa. Keskihintanen on pariskunnille ja matkailijoille jotka oikeasti haluavat saada jotain elämystä irti tästä lahdesta. Kallis on oletettavasti rikkaammalle väestölle ja eläkeläisille.
Mä odotin maksavani $60-100 kolmesta päivästä ja kahdesta yöstä. Halusin matkata lahdelle isolla ilmastoidulla bussilla, päästä luksus risteilijälle nuorekkaalla porukalla, saada kaikki ateriat, sisäänpääsyt ja kulkuneuvot samaan hintaan, majottua jollain muulla kuin kaikkien suosimalla Cat Ba saarella, päästä kajakoimaan, uimaan ja nähdä luolia ja eläimiä. Ja tämmöstä tarjosi onnekseni mun oma hotelli! Hinnan sai tingattua $90.

Hotelleissa myös kilpailu on kovaa ja porkkanana on kaiken maailman tarjontaa. Viidellä dollarilla saa dormin kuumalla suihkulla, ilmastoinnilla, aamiaisen, pyyhkeen, ilmasen netin ja koneitten käytön, ilmasta kaljaa kahen tunnin ajan ja kaupungin kartan. Ja valinnan varaa löytyy! Mä otin majatalon jossa pääsin heti suihkuun. Sit lähtiki liikkeelle super aktiivi päivä!

Käppäilin ympäri kaupunkia siitä aamu kaheksasta ilta kymmeneen ja tein perus rundin eli markkinat ja kävellen nähtävät sightseeingit. Olin yhellä pikku kujalla ku viereisen parturin naiset huito mua sisään. Mun tukkahan oli jotain ihan järkyttävää. Rastottuva ”laatta” takaraivossa, helmiä siellä täällä, yli kasvanu otsis ja kulahtanu oranssi väri. Menin vähä epävarmana lähemmäs ja viehkeän iloinen Lying alkoi selittämään. He etsivät mallipäätä TIGIn koulutukseen. Luvassa olisi värjäystä ja leikkausta. Olin miettiny parturiin menoa pitkään ja kallista lystiähän se ei aasiassa ole, mutta enemmänkin epäilyttänyt osaaminen. Lying oli TIGIn virallinen kouluttaja ja ylpeänä esitteli diblomejaan, oppilaana olisi Tam. En sen enempää kyselly vaan istuin penkkiin. Oon tehny näitä ennenkin suomessa enkä edes siellä pysy perässä mistä on kyse ja mitä mun päälle tehdään, nyt vielä vähemmän ku parivaljakko puhu vietnamia. Mut shokkina tuli varmasti molemmille mun pään tilanne ja voivottelivatkin alkuun ”Oh, veri päääd”iä aika urakalla. Takatukka läks ja väri tummennettiin suklaisen tummaksi. Leikkaus oli hyvin aasialainen joka sopi mulle vallan mainiosti. Ei yhtään haitannu myöskään kasvohoito joka alotettiin kun väri seiso päässä ja loppu hiusten pesun jälkeen kuorintaan ja hierontaan. Hartiat ja niska ei myöskään jääny ilman huomiota. Oi kyllä, ammattiparturointia vietnamilaisittain! Suosittelen! Ja hintahan oli pyöreä nolla 🙂

Hotlalla tapasin kämppikseni, ylisosiaalisen kanadalaisnaisen. Hän puhua pulputti minkä kerkes. Koitin hienovarasesti livahtaa syömään ennen teatteria mutta mimmi vaan jatko jauhamistaan ex pomostaan joka kuoli viime vuonna Laolaisessa vankilassa ja nykysestään joka ei oo ihan niin mukava ja exästään joka joutui vietnamilais tytön pauloihin työmatkallaan ja kaikista kreiseistä tyypeistä kenen kaa hän oli reissannu ympäri Laosta ja Vietnamia… Selves että hän oli ollut poissa kotoa huikeat kymmenen päivää. Mistä näitä ihmisiä siunaantuu?! Hän seuras mua katukeittiöön ku mun kaa oli niiin helppo puhua… Mä en kestä! Avasin suuni jonku kolme kertaa tyyliin: ”Oh, really? Quite a story!” Onneks varasin lippuni päivällä ja nyt piljetit teatteriin oli loppuunmyyty, joten meidän tiet erkani ovella.

Menin siis Thang Long Water Puppet teatteriin joka oli kyl loistavasti toteutettu! Paremman paikan lippu kustansi 100.000 dongia ja näytöksiä oli kahdesta kymmeneen kahden tunnin välein. Kolme naista soitti ja lauloi erikoista hengitystekniikkaa käyttäen Vietnamin mytologiasta ja historiasta. Lava oli täytetty vedellä ja katosta tuli lisää, kuuden hengen ryhmä ohjasi verhon takana puunukkeja. Historiaa kauniisti ja hauskasti kerrottuna. 45minuutti myöhemmin valuin yömarkkinoiden kautta nukkumaan. Aamulla lähtisinkin nollanollaseiskan maisemiin Halong Bayhin 🙂

Advertisement

Can Thosta Ho Chi Minh Cityyn

Minivani Can Thoon oli normaalia helvetillisempi. Pikku pakuun oli sullottu pahimmillaan taas viis ylimäärästä matkustajaa. Hikiset ihot hinkas toisiaan vasten ja tie oli ku perunapelto. Onneksi ”linja-autossa ompi tunnelmaa” ja meillä oli hyvä porukka ja aika meni lepposasti rupatellessa ja välillä torkkuessa. Mulle on kehkeytyny joku narkolepsia täällä maailmalla matkatessa. Oon aina omannut loistavat unenlahjat ja nukahtanu samantien missä vaan ajoneuvossa ennenku moottorit edes käynnistyy, mutta tä alka menee jo ihan naurettavaksi. Vaikka tiedän olevani viiden minuutin päästä perillä en saa pidettyä silmiä auki ja nään unia heti ku silmät ummistuu ja havahdun ajatukseen ettei tää voi olla totta.. Ennen tämä matkaväsymys tuli vaan jos ajoneuvossa ei tapahtunut mitään mieltä virkistävää, nyt tsippaan jo kesken lauseen 😀 Ja tuntuu että mitä kuppasempi tie sen parempi. Onko mua pienenä nukutettu kenties hytkyttämällä ja jos on niin vaikuttaako se asiaan?

Eniveis Can Thon linja-auto asemalla oli vastassa perus kuumottelijat ja huvittava näky kun he kilpaa juoksi pakun perässä porteilta parkkiin 😀 kyydin keskustaan sai 10.000 dongilla ja 100.000d majotus löyty Rough Guidesta 31 Ngo Duc Ke turistikadulta. Kuppasin tän hintaluokan huone tähän mennessä. Halvempaa ois kiva löytää mutta dormit ei näköjään oo hirmu yleisiä täällä. Buukkasin heti huolellisen tinkauksen jälkeen 200.000 botski tourin floating marketeille seuraavalle päivälle. Nyt oli hyvästi aikaa katsastaa kaupungin miljöö ja museo joka oli mielenkiintonen kokemus. En oo pitäny itteeni oikeen ikinä museo ihmisenä, ainakaan Euroopan kaupungeissa matkustaessani, mutta täällä ja Kambodzassa on näin saanut hyvän katsauksen historiasta.

Löysin itseni saksalaisen sossusedän kanssa aamu varhaisella venheestä kohti marketteja. Ja auringonnousu oli kyllä upea. Vietnamissa kaikki aamut on upeita. Ilma on hiukka utuinen ja maisemat mesmeroivia vuorineen, jokineen ja peltoineen.
Marketti oli aikamoinen elämys! Käsittämätöntä mitä kaikkee voit ostaa kelluen! Perus elintarvikkeiden ja päivittäistavaran lisäksi on kelluvaa baaria ja bensa-asemaa 😀 Nä ihmiset on niiiin sekasi!
Marketilla meni kivasti aamupäivä. Sit ajatuksena olikin tutkia kaupunkia. Halusin vierailla koulurakennuksissa ja nauttia Can Thon hyvin huolletuista puistoista. Tämä suunnitelma ei mennyt ihan maaliin…
Koulurakennuksiin mua ei päästetty sisälle niinkuin ei liioin muihinkaan virastoihin ja turhauduin. Miksei niitä nyt saa ees vilkasta? Puistosta löysin kivan varjosan penkin ja suoristin itseni hetkeksi. En kerenny olla ehkä kun kaks minuuttia kun virkavalta oli paikalla hätyyttelemässä mua pois. Mitääää? Miksi paikalliset saa levyttää missä huvittaa mutta jos turisti vähä venyttelee niin se on yllättäen muka kiellettyä?
Jatkoin nyrpeenä matkaa ja mietin mikä tätä päivää vaivasi kun kaikki oli niin töykeitä. Satuin kävelemään matalan puun ali ja tunsin niskassani jotai niljakasta. Käärme. Taas! Tällakertaa treesnake, tunnistin kaverin nähtyäni samanlaisen Koh Rulla. Yllätyksekseni en edes säikähtänyt. Ikäänkuin vaan ohjasin otuksen kädelläni takaisin viheriölle. Alkaa karaistumaan 🙂
Tästä tuli kumminkin fiilis että tämä kaupunki hylkii mua ja on aika vaihtas maisemaa. Otin siis aamuvarhaisella maittavan toriaamiaisen jälkeen bussin 110.000D (maksoin vähän enemmän lipusta niin pääsin oikeaan bussiin eikä vaniin) kohti Ho Chi Minh Cityä.
Nyt kun en itse enää tupakoi on alkanut kiinnittää huomiota röökaajiin ja täällä niitä on paljon! Ja savutella saa,missä sattuu, esim dösässä.
Savuttiin linja-autoasemalle laitakaupungille. Asemia on ilmeisesti kolme ja tämä oli saletisti se kaukaisin! Tätähän oli vaikea hahmottaa ennen liikkumista kohti kaupunkia, jonne jälleen huolellisella tinkaamisella pääsin 40.000d 300.000 sijaan. Aika onnistunut tinkaus etten sanois 😉 Huumorilla pääsee tässäkin lajissa pitkälle. Olemalla ystävällinen ja hauska niin homma toimii ja kaikilla on hyvä mieli!

Saigonissa siis! Majoituin reppureissaajien halpisalueelle Pham Ngu Laolle. Ennakkoluuloja tämäntyyppisistä mestoista Khao San Roadin jälkeen on vaikea pyyhkiä mielestään. Onneksi tämä kujapahanen oli erittäin viehättävä kaikinpuolin. Ylipäätään Vietnamin arkkitehtuuri on pastillien sävyttämää hassun kapeaa kivitaloa ja sokkeloisia kujia. Löysin dormin kuudella dollarilla enkä jaksanut metsästää halvempaa. Tämän siistimpää en aiemmin ollut nähnyt (viihtysät seinämaalaukset, ilmastointi, pehmeät patjat eikä tyynyissäkään ollut länttejä! Pienestä voi olla iloinen :))ja huoneessa nukkui mun lisäksi vaan kaks muuta.
Eka päivä meni nopeasti! Lähdin pikasuihkun jälkeen kohti kaupungin suurinta markkina-aluetta syömään perus 25.000 dongilla maittavaa rapunuudelikeittoa. Se siitä hoikistumisesta, täällä tota riisiä ja nuudelia tulee vedettyä aika huolella 😀
Vielä oli aikaa käppäillä sota museolle, joka oli jälleen todella herättävä kokemus. Tälläkin maalla on erittäin raaka historia ja museo järkytti tietämätöntä pientä päätäni aika raffisti. Kidutusmenetelmät olivat todella epäinhimillisiä ja on käsittämätöntä miten raakoja ja julmia ihmisrodun edustajat ovat. Kuvagalleria napalmipommitusten uhreista ja agent orangen epämuodostamista lapsista oli todella järkyttävää. Miten sairas tarvii ihmisen mieli olla että voi tehdä jtn tollasta…

Tästä jatkoin matkaa pääpostiin ja rikkaiden alueelle. Käveleminen Saigonissa on aika hasardia! 😀 Tyyli on kävellä määrätietoisesti katse kohti vastaantulevaa liikennettä. Tiukalla tuijotuksella, varmalla, hitaalla kävelyllä ja jeesusmaisilla käsieleillä saa jaettua liikennettä ja selviytyy ehjin nahoin. Missään nimessä ei saa pysähtyä tai tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Liikenneonnettomuudet on yleisiä ja vasta 2007 astui voimaan laki joka pakollisti kypärän käytön mopoilijoilla. Tämän ansiosta vietnamilainen kypärämuoti on täysin omaa luokkaansa. On Pumaa, Pradaa tai brändittömiä mutta törkeen siistejä ja värikkäitä malleja. On lätsämallia, lippalakkia pitkällä tai lyhyellä lipalla tai ihan vaan pottamallia, kypäräkirjo näyttää todella veikeältä katukuvassa 🙂

Huvittava huomio, mutta Saigon on ensimmäinen Kaakkois-Aasian kaupunki jossa näkyy puluja      🙂 on myös liikennevaloja, korkeita pilvenpiirtäjiä, oikeita apteekkeja ja supermarketteja.
Saigon on todella kaunis kaupunki ja luksusalueella kävellessä silmä lepäsi jälleen upeassa arkkitehtuurissa. Kaupunki on myös todella siisti ja etsivä varmasti löytää haluamansa, kaikkea kun on saatavilla perseestä perämoottoriin. Pakko myöntää että tämä euforinen fiilikseni kapungista johtuu varmasti osin syystä että se muistuttaa minua Euroopasta 🙂 Podenko siis jonkinlaista koti-ikävää?Valuin takaisin guesthouselle ja tapasin huonekaverini. Päätimme tutustua paremmin oluen ääressä katukuppilassa. Bisse maksaa 10.000-12.000 paikallista rahaa ja jo kolme tuntu pahalta meikäläisen tämänhetkisssä budjetissa. Laskin Vietnamin budjettiani 15€ päivä joka on osoittautunut hiukka haastavaksi jos haluaa muutakin kuin syödä kerran päivässä. Päättäväiselle mielelle kuitenkin kaikki on mahdollista. Hauska seura sai mut vielä jopa käymään yökerhossa. ”I feel the same way about disco as I do about herpes” vois kuvata hyvin aatteitani. 80.000 bissestä oli kuitenkin aivan liikaa mun ja ranskalaisen budjetille joten hylkäsimme loppupoppoon ja käppäilimme takaisin GH:seen. Olipa kuitenkin hauska nähdä myös yökerho pitkästä aikaa, vaikka minulle kokemus on kumminkin ’same same but different’ minne ikinä meneekin.

Keskiviikko olikin kiertoajelupäivä. Päiväni pakettimatkaajana alkoi bussilla kohti Cu Chin tuneliverkostoja. Matkalla pysähdyimme seuraamaan kun paikalliset lacquer taiteilijat loihtivat mielettömiä töitä upottamalla simpukankuoria laattoihin. Viilaaminen ja hiominen oli millintarkkaa.
Tästä seuraava etappi oli Cao Dain upea ja erikoinen temppelialue josta rukoushetken jälkeen jatkoimme tunneleille.
Niinkuin aiemmin kirjotin en liioin ole touri tai pakettimatkaajatyyppiä. Saan oksennuarefleksin kun ajattelenkin aurinkomatkojen hihatarroja ja vyölaukkujen kahinaa oppaan kertoessa kuivia vitsejä. Hrrrrr!
Mutta täällä tourit on halpoja ja personalisoitavissa. Venetouri oli halvempi ottaa tourina ja olimme loppupeleissä vaan kaksistaan saksalaisen kanssa ja saimme valita reittimme, ja näihin tunneleihin ei yksinkertasesti ymmärtääkseni pääse ilman opasta. Hinta oli halpa 147.000 VND ja itseasissa hälyttävän hyvä! Opas oli oikeasti hauska (ironinen 70wee papparainen) ja niin temppeli kuin työpajakin oli once in a lifetime kokemuksia. Cu Chin alue nosti ihokarvat pystyyn. Ansat oli todella epäinhimillisiä ja jälleen veti sanattomaksi kun tiesi seisovansa sotatantereella. Tunneleissa möyriessä kelasi vaan kuinka ovelia ja sitkeitä sissejä nämä vietnamilaiset ovat olleet.
Linja-autossa oli jälleen tunnelmaa ja porukka oli hyvä! Ranskalainen liftari joka oli reissannut 9 vuotta, etelä afrikkalsiset hullun hauskat veljekset ja mukana oli jopa amerikkalainen pilotti joka palasi nyt ensimmäistä kertaa Vietnamiin sodan jälkeen. Kuten varmasti arvata saattaa keskustelut olivat jälleen erittäin mielenkiintoisia kaikkien kanssa.

Vielä ois huominen päivä aikaa tutkia tätä kaupunkia ennen siirtymistä Filippiinien lämpöön! Huomenna luvassa 42 lämmintä, rahaa ois 4,8€ ja vielä nähtävänä paikallinen Notre Dame, Reunification Palace ja ehkäpä vielä puisto chillailuu. Saa nähä riittääkö rahat lentokentälle asti! 🙂

ChauDoc ja Vietnamilaiset häät

Lauantai päivä oli pelkkää häähuumaa. Aamusta menin uuden ystäväni Fungn (lue stalkkeri) kanssa toriaamiaiselle ja pörrättiin hetki kaupunkia. Vaikka se kokoajan sanoo ettei mikään maksa koska oon nyt ”my friend” niin tulee väkisinki sellanen olo et mul on escortti kainalossa… Se tarjos kaiken ja kuletti mua ympäriinsä vaikkei mua suoraansanottuna enää kiinnostanu pörrätä tässä kärpäsenpaskan kokosessa kyläpahasessa. Koitin kertoo sille ettei sen tarvi hyysätä mua ja että menis vaikka töihin mutta kun sen sanavarasto koostu numeroista sekä lauseista ”no problem” ”everything okei” ”many, many people” ja ”my friend” niin oli vähä vaikee päästä siitä eroon. Vitutus alko kasvaa ja aloin tulla toisiin ajatuksiin jäämisestäni Chau Dociin.

Olin ihan hirvee ja taisin vähä konahtaa sille raukkaparalle… Mutta sit se onneksi tajus. Olin koittanu edellisenä päivänä selittää sille miten mä en oikeen saa kiksejä pikku paikoista jos niissä ei oo jotain omaa erikois viehätystään. Chau Docissa sitä ei mulle ollu. Temppelit, kukkulat ja markkinat on ”same same but different” ku naapurimaissa ja provinsseissa. Täten en jaksa kuluttaa energiaani laahustaessa samaa kylänraittia montaa päivää. Jäin vain häiden ja heidän takia, ja nyt aloin tulla toisiin aatoksiin….

Onneksi ahdistus ja epäilys katosi kun sulhanen haki mut kahville ja pääsin Fungista eroon (tiedän, oon ihan hirvee ihminen..). Tästä seurasi häiriintynyt tapahtumaketju. Itse kahvittelussa ei ollut mitään hämärää mutta yllättäen sen jälkeen ajoimme motolla jonnekkin joka näytti clubilta. Siellä mut vietiin huoneeseen ja hän meni toiseen. Huoneessa oli hierontapöytä ja pyyhkeet ja systeemit. Ok! Mäpäs asetun sit hierottavaksi. Kun olin saanut itseni makuuasentoon tulee huoneeseen nuori domina. Kyllä.. Mi-tä vit***?! Hän pyytää seuraamaan ja eihän siinä muu auttanu, näytti et se muuten puree.
Tulimme yllättäen kylpylään. Kylpylässä oli poreallas, turkkilainen-, ja KLASSINEN SUOMALAINEN SAUNA! 😀
Mahtavuutta! 🙂 Elämys oli parasta mitä voi joulukalenterin ekasta luukusta toivoa mutta samalla häiriintynein saunakokemus ikinä kun seuralaisena on vietnamilainen sulhanen ja kylvettäjänä seksin ammattilainen 😀
Rentoutumisen jälkeen tuli kuin tulikin hieronta osuus joka taisi kestää pari tuntia. Huojennuksekseni havaitsin että hierojani ei ollut sama domina vaan nuorempi pieni, sievä ja herttainen (seksiasuun kylläkin pukeutunut..) neitokainen. Oli aromaa, kuumaa kivee, naksutteluu ja paukutteluu, käsiä ja jalkoja ja… Ihan puskista lopuksi tämä pieni ihminen hyvin ujosti ja hellästi ja pitkään ja hartaasti suukotti mun poskea. Mä vaan makasin halvaantuneena ja se oli hajareisin mun päällä. Tästä tyttö jatkoi silittelemällä hiuksiani….ja tässä vaiheessa mun oli pakko sisäistää se tosiasia että mulle on aika varmasti ostettu se kuuluisa ’happy ending’..

Ei…Mä en todellakaan lähteny siihen 😀 Otin vaan tyttöä ranteista kiinni, puristin kädet yhteen ja kiitin. Hänkin oli varmasti kiitollinen, vinkkasi silmää ja hymyili.
Se halus välttämättä pukea mut ja taluttaa kädestä pitäen odotushuoneeseen. Siellä se halus silitellä mun tukkaa ja tuijottaa sillä välin kun Säng sai onnellisen loppunsa viereisessä huoneessa.
Päätelmä ja fiilikset: mun elämä on niiiin outoa ja vietnamilaiset on ihan sekoja!

Tästä jatkoimme takas hotellilleni jossa Jäng odotti vaatevaihtoehtojen kanssa. Luvassa oli meikkausta ja laittautumista, jei, pitkästä aikaa tyttöjenjuttuja! 🙂
Jäng meikkas mut ja laitto tukan ja tietenki puki… Ja mulla meinas päästä itku! Herranjumala miltä lortolta mä näytin! En voinu peitellä järkytystäni ja sanoin sille suoraan etten voisi mitenkään pukea kyseisiä vaatteita, vaikka ne paikallisen ’dress coden’ mukaan olisivatkin kuinka upeat tahansa, koska en tunne oloani mukavaksi. Naisena ja fiksuna sellaisena hän onneksi ymmärsi yskän. Sillä välin kun laittauduimme huoneessa ravasi sulhanen ja monia muitakin sukulaisia sisään vähän väliä. Koin ärsytystä tästä toljottamisesta mutten tällöin vielä osannut arvata että tämä huomio oli vain alkusoittoa tulevalle…

Pari tuntia myöhemmin lähdettiin siis kohti juhlapaikkaa. Mä ihan normi vaatteissani ja tytöillä oli vähän kivemmat kledjut ku normisti ja pojilla kauluspaidat mutta muuten casual. Mysteeriksi jäi minkä helvetin takia suht varakas (hän omisti siis hotellin johon siirryin

ilmaseksi majailemaan) Säng oli valinnut juhlapaikaksi kyseisen. Ajomatka oli naurettavan pitkä ja mesta oli ihan perus katukeittiö. Prikuulleen samanlainen ku mikä tahansa kadun viereen heitetty katos muovisine lastenkoossa olevine puutarhakalusteineen ja kiikkerine pöytineen. Jengiä oli parisenkymmentä ja kaikki miehiä. Näytti ihan polttareilta.
Mä sain istua bändin kanssa samassa pulpetissa ja sehän oli parhautta niin kauan kun vaan tämän Tai Tû orkesterin veteraanisolisti lauloi, mutta muutaman viskikierroksen jälkeen alko karaokekapula kiertämään. Voi herranjumala mulla oli pää hajota! Ku kissaa ois tapettu! Ilta oli kostea, alko siis laululla ja päätty paikallisiin disko hitteihin ja tanssahteluun. Shotti kulttuuri toimii näin: Yhden hallussa on pullo ja tämä päättää kenen kanssa juo puoliksi lasin. Sä eka ja sitten mä. Bonarina on liljan kukka jonka pullonhenki antaa aikaajoin shotin mukana valitsemalleen henkilölle, joka saa siis valita henkilön joka joutuu tuhoamaan yksin koko mukin. Että sellasta. Tuli juotua aika paljo ja syötyä taas mitä sattuu..Steamboat tuli pöytään ja sian mahalaukkuahan siinä sitten grillailtiin, omnom.. Ja hirmu hauskaahan on syöttää mulle kaikki ’parhaat palat’ eli välillä hampaissa rousku jotain rustomaista ja välillä ihan kovaa luuta. Tässä vaiheessa saamani huomio ei ärsyttänyt vielä niin paljon, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olihan se raskasta! Ja raskaammaksi se oli vielä menossa.

Aamulla oli aikainen herätys. Nukuttiin tyttöjen kaa siskonpedissä hotlalla ja aamulla pyhitettiin pari tuntia valmisteluihin. Mä olin ehkä ihan kauhee vieras, mutten suostunu pukemaan sulhasen mulle valitsemaa pukua. Se olis ollu punamusta, selästä täysin avoin, niskalenkillä ja erittäin antavalla kaula-aukolla sekä niin lyhyt että pakarat vilkku. Nouuu way! Kun Säng vihdoin keskittyi vieraisiinsa mä vaihdoin vaivihkaa omat arkiset vaatteeni ja laitoin tukan saparoille ja heitin ne helvetilliset blingblingit vittuun.

Vihdoin päästiin juhlimaan niitä häitä! Ekana kiivettiin kaikki hotellin katolle jossa Säng piti rukoustuokion tulevan appiukkonsa opastuksella. Tästä siirryttiin alas jossa valokuvattiin henkien talon edessä ja kaikki vieraat ja lahjat jonka jälkeen siirryttiin minivaneihin lahjat  kainaloissa. Musta tuli yllättäen yksi kantajista vaikken mitään lahjaa antanutkaan ja podin hiukka huonoa omaatuntoa tästä.

Lahjat ojennettiin juhlapaikassa anopille jonka jälkeen siirryttiin pöytäkuntiin. Nyt oli naisiakin paikalla ja mut istutettiin eka tyttöjen pöytään. Sitte alettiinki syömään. Mitään onnitteluita, kättelyitä tai maljapuheita ei ollu. Ihan vaan seurustelua ja tästä saankin oivan aasinsillan siihen huomio asiaan josta aiemmin mainitsin…
Morsiammen näin ensimmäistä kertaa kolmannen ruokalajin aikana. Menu oli tosiaan seuraava: Ruokajuomana oranssi tai kirkas limsa. Piilopullona pöydissä kiersi viski. Odotellessa keksejä, alkuun kevätkääryleitä, tofua, makkaraa ja jotain nyyttejä, erilaisia tulisia dippejä, väliin kanaa (jonka pään minä arvon kunniavieras jouduin syömään) ja vihanneksia, äyriäissteamboatti, leipää ja lopuksi kookos hyytelöä. Ruokailun aikana morsiuspari kiersi kaikki pöydät, skoolasivat ja vaihtoivat pari sanaa, mutta tämän jälkeen Säng lemppasi vaimokkeensa takas telttaan ja tuli taluttaa nyt mua ympäri pöytiä. Anteeks mitä?!
Mä olin hiukka hämillään miten tässä kuuluis reakoida kun mua kiskotaan käsikynkässä kippistelystä seuraavaan ku kiertopalkintoa ja käydään esittelee ja pyörittelee pöytien edessä ku sirkuksen vetonaulaa. En voinu sille mitään. Meikä taas vähä konahti. Fungn käytti koko laajan sanavarastonsa pysyäkseen tilanteen herrana ja tulkkina: ”No problem, manymany peole my friend! Everything okei!” Ja kilinvitut oo! Mun viimeset sanat näille kahelle oli ”I’m a person, not a fucking sightseeing!” jota ne ei onneksi kerenny näpyttää siihen translatoriinsa 😉 Phäm ja Jäng ymmärsi yskän ja evakoi mut takas tyttöjen pöytään jossa sainkin olla loppu ruokailun rauhassa ja skoolata ihan itse ihmisten kanssa silloin kun siltä tuntu ilman että väkipakolla käyn joka pöydässä istumassa viisi minuuttia jotta kaikki saa tuijottaa tätä ”kunniavierasta”. Parasta seuraa oli jälleen orkesterin pojat! Rispektii näille jotka on nähny sodan, menettäny raajan ja silti jaksaa pitää hauskaa!

Nyt sai kumminkin riittää. En ees halua tietää mihin ilta ois jatkunu. Oisin varmaan ollu singstar ja dancing queen ja ties mitä. Huvittavaa myös oli miten mut haluttiin erikseen valokuvata hääparin kanssa, muut vieraat kelpas ihan vaan ryhmäkuvassa. Voi herramujees…

Sit mä pääsinkin lähtee. Kiittelin tietty miljoonasti kaikkia ja pahoittelin närkästystäni ja koitin selittää syitä. Tämä oli turhaa kun kommunikaattori ei ollut päällä ja Fungn ja Säng vaan hymyilivät, nypläsivät, valokuvasivat ja toistivat niitä lauseita joita osasivat eli: ”My friend everything okei, no problem manymany people!” Selkee. Myöhemmin kerroin koko stoorin Jängille ja Phämille kun he saattelivat mut bussiin ja toivon heidän selittävän pahoitteluni eteenpäin. Vaikken jotenkin usko heidän edes tajunneen loukkaantumistani 😀 Phämin mukana annoin myös vaivanpalkkaa annettavaksi Fungnille, maksoin sen palveluista 😀 En oo valmis vielä alkaa kenenkään vaimoksi 😀

Eli sellanen siis oli Chau Doc ja häät vietnamilaisittain. Seuraavana luvassa sitten Mekong Deltan suurin kaupunki Can Tho.