Bussi matka Sihanoukvillestä Phnom Penhiin kesti kerranki sen verran ku piti, eli sen 4 tuntia ja edessä pyöri karaoken sijaan joku Ben Aflekin leffa. Hämmästyttävää! Linja-autoja pääkaupunkiin lähtee aika kiitettävästi pitkin päivää ja hintahan määräytyy mihin aikaan vehkula lähtee ja keneltä tiketin ostat. Jos olet Serendipityllä voit ihan hyvin koittaa itse löytää bussiaseman ja ostaa lipun sieltä. Yks löytyy muunmuassa isolta tieltä kultasilta leijonilta marketille päin, tien kaartaessa vasemmalle, 168 vasemmalla puolella tietä. Komissiot travelagenteilla on kumminkin aika minimaalisia ja yleensä pick up kuuluu hintaan, joten saatat jopa säästää rahaa.
Mulla oli taas epäsosiaalinen fiilis ja halusin vältellä ihmisiä, istuin siis penkeille joista toinen oli rikki. Silti siihen koitti ängetä ensin paikallinen ”couch surffaaja” joka puhua pälpätti jo asemalla ku venattiin kyytiä sekä toinen bussiin päätynyt valkoihonen nainen. Tämä sama nainen oli ihan hädissään missä jäädä pois. Rauhoittelin häntä ja ehdotin viimeistä pysäkkiä. Mä nukuin koko matkan ja heräsin kun oltiin pysähdyksissä ja mun rinkka oli näköjään nakattu kadulle jossa odotti noin kymmenkunta tuktuk/mopokuskia valmiina pelastaa meidät. Mua vitutti suunnattomasti tä mun seurassa oleva länsimaalainen. Hän oli skeptinen eikä suostunut lähtemään bussista, raukka luuli ettei meitä jätetty oikealle pysäkille, että tämä huoltoaseman piha oli jonkinsortin kusetus. Näinhän kävi mulle itelle Thaimaassa joo, mut Kambodzalaisilla ei oo tapana kusettaa turisteja tähän tyyliin. Kerroin olevamme ihan Phnom Penhin keskustassa. Erotin itse paikan pimeälläkin keskustorin kupolikatosta kun pääsin hyeenojen kynsistä. Nainen ois halunnu jakaa tuktukin ja tulla samaan hotelliin mun kaa. Mä sanoin, että kävelen, mut toki autoin häntä sen verran et kerroin paljo maksaa tuktukista ja mistä löytää majotus vaihtoehtoja. Oltiin kymmenen minuutin päässä jokirannasta ja mä olin matkalla tuttuun Happy 11:niin. Otin dormin yöksi, ens kerralla ku tuun PPhen tarvii löytää joku uus lafka jossa yöpyä. Hinnat on nykyään korkeella tässäkin paikassa, kiitos Lonely Planetin, Trip Advisorin ja Hostel Worldin. Nyt pulitat pelkästä dormista kaheksan dollarii. Vähän kirpasi Everythangin $3 jälkeen…
Nukuin makosasti ja aamulla tinkasin tuktukin femmalla kentälle. Lähtöselvitys suju ongelmitta, rinkka oli edelleen se seittemän kiloo minkä saa käsimatkatavaroina koneeseen lastata. Kiitos Jetstarin henkilökunnalle kun katsoivat sormien välistä mun ” + small item” laukkua joka paino saleen kolme kiloo lisää 😀 Lentohan kesti pari tuntia ja Singaporessa mulla ois viis tuntia ennen seuraavaa lentoa.
Singaporehan löytyy kartalta läntisen Malesian alapuolelta ja pikkiriikkinen valtio on kansainvälisellä mittapuulla öky eli porvari eli saaatanan kallis.
Tässä ”leijonien kaupungissa” luontoäidistä ei näy enää hyvä jos alushameen helmaa. Yks luonnonpuisto maasta löytyy jota harva tulee ihmettelemään, eli suurin osa tästä reilusta viidestäsadasta neliökilometristä on betonin peitossa. Saaristohan oli muinoin brittien siirtomaa, se ”kuningas jalokivi” ja Japanilaisten miehittämänä toisen maailmansodan aikaan ja erotettiin virallisesti Malesiasta 1965 jolloin valtio alkoikin vaurastumaan. Toki kun Suezin kanava aukaistiin tuli jo silloin Singaporesta yksi tärkeimmistä kaupan keskuksista. Kiinan, Taiwanin ja Etelä Korean lisäksi on Singapore yksi Aasian taloudellisesti parhaiten toimeen tulevista valtioista. Markkinatalous maassa on vapainta, innovatiivisinta ja kilpailukykyisintä koko maailmankartalla. Maahan on myös maailman vähiten korruptoituneita maita Uuden Seelannin ja muunmuassa Suomen joukossa.
Ei paskempi paikka siis ja turistithan toivotetaan ilomielin viisumivapaasti maahan oleskelemaan jopa 3kk kerrallaan, aivan kuten Malesiassakin 🙂 Mulla oli kuitenkin viis tuntia ja jos olet samassa pattitilantessa jonain aurinkoisena päivänä Aasian auringon alla suosittelen tekemään seuraavaa:
Kun olet hakenut kassisi liukuhihnalta ja leimannut itsesi ineen paras tapa saada infoa maasta ei suinkaan ole nenä kiinni opaskirjassa vaan otappas ilo kaupungista irti esim Changi lentokentän tarjoamalla kaupunkikierroksella! Pääset näkemään mm Merlionin puiston, Little Indian ja China Townin. Tai hyödy yhdestä maailman parhaimmista lentokentistä, sen mahtavasta mahdollisuuksien tarjonnasta. Jos jäät kentälle pörrää valuuttana toimii myös Ameriikan dollari, mutta kuten mainitsin mikään ei ole halpaa. Kuppi kahvia on hulppeat 3.5 euroa. Perus luntsi kympin hujakoilla. Jos siis haluaa paastota ja elbata löytyy siihenkin mahdollisuuksia. Voit mennä salille, kattoo leffaa, mennä ilmailu aiheiseen tietomaahan, perhos puutarhaan, surffailla ilmaseksi netissä niin wifillä kuin lentokentän 550:nellä tietokoneella, mennä uima-altaille chillaa ja ottaa arskaa, ihailla karppeja lammissa, liukua 12 metristä liukumäkeä kerta toisesa jälkeen kunnes huimaa tai äimätä Kinetic Rain Sculpturea, joka mun mielestä on ehkä kaunein mekaaninen esitys mitä oon ikinä ihmisen nähny tehneen. Reilu 1200 kuparista vesipisaraa muuttaa muotoaan tarkalla korografialla lentokoneesta lohikäärmeeksi. Todella vaikuttavaa katseltavaa ajan tappamiseen.
Luvassa oli vielä pari tuntia lentokoneessa, yö Denpasarin kentällä, mopoa, bussia ja minivania ennenkuin pääsisin viettämään viimestä kuukauttani Indonesian ihmemaassa ja näin aluksi viikko tai kaks fiiliksestä riippuen Balin saarella Ubudin kylässä.
riippumatonnainen 