Avainsanaan ‘Siem Reap’ liitetyt artikkelit

Siem Reap on hälisevä joenrantakaupunki 4h (todellisuudessa 5h) päässä Battambangista. Monet (tai voisimpa melkeen lotota että kaikki) tulee tänne vieressä sijaitsevat Angkor Watin temppelikompleksin takia. Ja niin tein minäkin. Asutus löytyi suhteellisen hyvältä paikalta. Heti kun ulostauduttiin bussista saksalainen kaivo LPn laukusta ja tsekkas ne suosituimmat acommondationit. Myös tuktuk kuskit olisivat mielellään vienyt meidät maagisiin parin dollarin mestoihin. Mä en mee tähän lankaan. Ne saa siivun siitä että tuo asukkaita ja luultavasti paikanpäällä selvee että kaikki halvat huoneet on menny. Sanoin ykskantaan etten aijo edes kokeilla mitään siitä kirjasta. Saksalainen halus silti seurata mua.

Mua ei haittaa yhtään pyörii ympäri kaupunkeja kävellen ja majotusta etsien. Nytkin oltiin perillä sen verran myöhään ettei siinä hirveesti muuta ois kerennykkään. Näin näkee hyvin mestan yleisen habituksen, alueitten hintaluokat ja voi vaikka ostaa paistetun banaanin kojusta niin jaksaa taas 🙂 Yks LPn mesta tuli vastaan ja hän halus välttämättä käydä kokeilee. Täynnä. Ylläri. Mutta nurkan takaa löyty viehättävä Orchid guesthouse, ei mitään käryä löytyykö myös jostain oppaasta mutta hetken tinkaamisen jälkeen irtos siisti huone isolla sängyllä ja tuulettimella 4$ yö. Alakerran baari koostu bambukyhäelmästä jossa istuttiin lattiatyynyillä tai maattiin riippumatossa. Ruoka todella hyvää ja halpaa, netin käytöstä maksoin dollarin koko ajalta ja fillarin sai vuokrattuu dollarilla päiväksi.

Halusin mennä ajoissa temppeleille näkemään auringonnousun. Noh, matka olikin odotettua pitempi niin sehän kerkes nousta ennenku oltiin (kyllä, hän on edelleen kuvioissa) siellä 😀 Luin jonkun blogia joka oli ajanu lippukopin ohi temppeleille asti ja joutunu palaa takas kilsakaupalla. Naureskelin että miten niin voi kellekkään käydä. Kyllä voi… Ja se otti pannuun. Otin laiskuuttani vaihtoehto B)n eli maksoin lipuntarkastajalle 2$ kyydistä. Hyvä puoli tässä oli se ettei tarvinu ainakaan jonottaa. Jengii oli ku linnanjuhlissa mut mä sain kiilata jonon kärkeen kjäh 😉

Säätöjen jälkeen vihdoin alueella. Eka temppeli, kuuluisa Angkor Wat oli noh..kivimöhkäle 🙂 Olihan se ihan käsittämätöntä miten ne on raahannu ne kivet jostain 60km päästä ja hionu ne käsipelillä yhteen niin ettei edes hius menny välistä. Sain kumminki enemmän kiksejä niistä pienemmistä temppeleistä jotka oli viidakon valtaamat. Meil oli eri reitit mielessä saksalaisen kaa joten tiemme erkanivat. Mä fillaroin sinä päivänä jtn 30-40km, vettä join viis litraa mutta jännä homma ku vessassa kävin vaan kerran 😀 Hieneritys oli järjetöntä. Mä en vois kuvitella päivääkään ilman vauvatalkkia. Mun sisäreidet ois vereslihalla ja valkonen ahteri hikinäppylää täynnä ilman tätä ihmepulveria. Paikalliset suunnilleen kylpee siinä. Luulin eka et ne hulvaa valkasuainetta naamaansa mutta pian tajusin että sehän on talkkia 🙂 On silti ihan kreisii miten ne valkasee itteensä. Jotku old school valkasijat on niin sairaan värisiä et säikähän joka kerta ku semmonen tulee vastaan. On myös hassua et jos mun rannerenkaitten alta on vilkkunu tota naturellii supervalkosta ihoo niin tyypit on ollu ihan liekeissä. Jotkut ei myöskään tajuu että valkoihoset voi ruskettua auringossa 😀 Kyselevät vaan tyhmänä että miksi tummennan ihoani… Niinpä niin..

Matkalla takaspäin pysähdyin kattoo jtn nunnien seremoniaa. Se oli jotenki pysäyttävä hetki ja oli tosi rauhottavaa vaan istuskella siinä hetki suitsukkeiden tuoksuessa. Oon myös miettiny paljo näitä uskontoasioita. En tajuu miksi meidät tarvii ylipäätään heti ensitöikseen kastaa johonki uskontoon. Esim itse koen samastuvani paljon paremmin hindulaisuuteen tai animismiin kun vanhaan kunnon evankelis-luterilaiseen. Miksei sitä vaan vois elää lapsuutensa ihan rauhassa ja vanhempana ja viisaampana liittyy johonki kirkkoon jos siltä tuntuu. Hinduilla ja buddhalaisilla on myös sata kertaa siistimmät jumalkuvat ku meikämanneilla. Näil on myös nää henkien talot jotka on tosi tyypillinen näky kaakkoisaasian kaupunkikuvassa. Tyypit palkkaa jonku erikoispapin paikantamaan missä se liikehuoneiston tai kodin henki asuu. Sit sille ostetaan henki talo ja esim Bangkokissa näki paljo henki taloihin erikoistuneita liikkeitä jossa myytiin kaikkee aiheeseen liittyvää. Henkeä siis lahjotaan suopeaksi. Tyypillinen juoma on pinkki fanta, annetaan myös ruokaa, röökiäki oon nähny ja suitsukkeita poltetaan paljo. Buddhalaisissa temppeleissä samanmoinen alttari on rakennettu buddhapatsaalle. Rukoilin niitten nunnien huostassa teidän kaikkien puolesta siellä koto Suomessa, toivottavasti rukoukset tulee perille vaikka oon edelleenki ateisti 😀

Jokatapauksessa päivä meni kivasti Angkorissa ja maisemat oli jälleen ykkösluokkaa. Ärsytyksiä tuli koettua temppelilapsia kohtaan. Ei siinä mitään jos myy jotain rihkamaa tai käsikoruu mutta perus kerjääminen oli raastavaa. Ja ei siinäkään mitään jos oikeesti tarvii, mutta nää skidit näpläs sit nurkan takana iphoneaan. Siem Reap on kaikenkaikkiaan rikkaimman näkönen mesta mitä oon tähänmennes nähny. Battambangissa oikeesti viilsi sydäntä ne köyhät ja niille mielellään antoki almuja… Akku loppu kamerasta vuolaan räpsimisen seurauksena, mutta mieleen painu mitä mahtavin kuva: Amerikaano ottamassa kuvaa kännykällä riepuihin pukeutuneesta temppelilapsesta. Tämän jälkeen tyttö vaati dollaria kuvasta. Ihan perus..

Oli tarkotus mennä kattoo auringonlasku Phnom Bakhengille mutta sama oli mielessä tuhansilla muilla. Tunnin jono temppeliin ja kukkula oli turistia täynnä. Olin saanu jo temppeliöverit  joten päätin fillaroida poispäin ja matkalla näinkin upeimman auringonlaskun hetkeen, järvi ja riisipelto ja meitsi. Upeutta. Seuraavana päivänä ajattelin ojentaa auttavan käteni ja fillaroin aamusta lastensairaalaan luovuttamaan verta. Valitettavasti malariaestolääkityksestä johtuen mun veri ei kelvannu eikä liioin lääkkeiden käytön lopettaminenkaan auta koska vaikutus on puoli vuotta. Vitutti, suretti. Sairaala oli kammottava paikka. Lapsia makas pitkin lattioita ku paareilla ei ollu tilaa. Äidit istu epätoivon valtaamina käytävillä kasvot haudattuna käsiin… Ja mun veri ei kelpaa…

Rupesin funtsii mitä sitä oikein kuuluis tehä. Oon antanu lahjotuksia, ostanu paikallisilta ja paikallista, mutta tää kaikki on hirmu vähäistä. Täällä tulee huutava auttamisen tarve ja samalla jotenki syyllinen olo omasta hyvinvoinnista. En halua olla yks niistä hug-an-orphean turisteista jotka tulee jonku hämärän järjestön kautta muutamaksi päiväksi orpokotiin ”töihin opettaa englantia” ja samalla saa ne pakolliset facebook kuvapäivitykset jossa ne halaa sitä orpoa. No täässä kaupungissa en keksi tapaa auttaa, joten päivän pyörittyäni markkinoilla jatkoin matkaa. Kiinnostus oli alunperin mennä pohjosempaan, mutta koska se on tehty niin sietämättömän vaikeeksi/kalliiksi luovutin ja otin yöbussin pääkaupunkiin.

Phnom Penhiin oli kiva tulla ihan aamusta. Vaikka kello oli viis ku oltiin perillä kaupungissa tunsi jo alkavan päivän sykettä. Hakeuduin old school travellerighettoon st 93:lle Boueng Kak järven rannalle. Tai siis entisen järven rannalle. Mesta oli vielä pari vuotta sitte ”the place to be” reppureissaajille. Nyt järvi on kuivunu ja tilalle on tullu slummi. Guesthouse kylttejä on vierivieressä mutta mestat on hylätty ja uus turistikatu on jokirannassa. Jos kumminkin haluaa edelleen majottua halvalla ja pysyä ytimessä st 182 on se uusin travellerin paratiisi. Jäin kumminkin tänne. Paikka oli halpa ja suht siisti vaikka ympäristö olikin aika raffi ja henkilökunta nyrpeetä. Vuokrasin taas fillarin ja lähin noille kuuskaistasille teille kyntää. Aika hektistä etten sanois 😀 mut edelleen, näin sitä parhaiten näkee mestat ja saan pidettyä jalanjälkeni vihreenä.

Nyt kun kerta suurkaupungissa ollaan niin voishan sitä tehä jotain kultturellia. Ekana mun kartalla oli S21 eli Toul Slengin kidutusvankila. Ihan jääätävä mesta! Punaisten khmerien vallan aikaan Phnom Penhin ohella kaikkien maakuntien pääkaupungit tyhjennettiin ja yläluokkalaiset ym uuden hallinnon valtionviholliset vietiin tänne vanhaan koulurakennukseen kidutettavaksi ja kuulusteltavaksi. Ikävä kyllä kommari Pol Potin ideologia oli tappaa myös mahdollisesti viaton keskiluokkalainen kuin säästää vihollisen henki. Jengi siis siirrettiin rehellisiin junttitöihin landelle. Moni kuoli aliravitsemukseen, huonoon hygieniaan tai telotettiin jos kieltäyty. Kieltäytyjät ja oppineet yläluokan ihmiset vietiin siis eka S21seen. Kun käveli niillä kidutuskäytävillä ja näki ne välineet (tyypillistä oli ensin sitoa ihminen jaloista pääalaspäin puomiin ja upottaa saastevesi astiaan jossa lillu siis kaikenmaailman ruumisnesteitä, tai antaa sähköshokkeja, katkoa niveliä ja raajoja, kiskoa hampaita suusta ja mitä näitä nyt on..) ja kun luki eloonjääneiden tarinoita, tai niiden tarinoita jotka lymyili luolissa piilossa kun Amerikkalaiset pommitti niiden kotikylää tai ne, jotka näkivät punakhmerien tappavan oman perheensä, sokeana uskoen tähän Pol Potin ideologiaan sosialistisesta yhdistyneestä keskiluokasta tai niiden jotka ei uskonu, jotka oltiin värvätty punaseen armeijaan uskotellen ihan muuta ja kun totuus selves ja ois halunnu kieltäytyä, oli sotilaalla oma henki panttina.. Moni teki myös itsemurhan, siis sotilaista. Kidutusvankilassa moni yritti, mutta se tehtiin mahdottomaksi.. Ei voinu ku itkee. Täältä kidutusvankilasta jengi ei suinkaan päässy helpolla. Silmät sidottuna noin kolmesataa vankia per pvä roudattiin n.15km päässä sijaitsevalle kuoleman kentälle. Täällä tapahtu viimenen telotus. Koska luodit oli niin kalliita käytettiin esim teräviä palmun oksia, sahoja, vasaroita, putkenpätkiä… Tai paras tapa vauvojen tappamiseen oli yksinkertasesti puu. Vauvojen kallot murskattiin toinentoisesa perään tähän puunrunkoon. Ja se puu on siellä edelleen. Myös tää killing field jossa tänään kävin oli aika kokemus. Paras audio tour ikinä. Ilman sitä eihän siel oo paljoo nähtävää, mutta tieto siitä kuinka miljoonia kuoli, kylmäverisesti murhattiin siinä sun jalkojen alla, eikä siitä oo ku nelkyt vuotta…Oksetti.

Vähän pirteempää nähtävää oli sit Silver Pagoda ympäristöineen sekä historiikkia vielä täydentääkseni tsekkasin National Museumin. Loppu päivät ja illat menikin sit chillatessa. Kaks suomalaista sienipäätä tuli tavattua jokirannan budjettihotellin kattobaarissa ja saksalaisia jälleen omassa majapaikassa. Sähköt oli poikki jonku tunnin (tosi yleistä täällä) joten notkuttiin katolla ja ihmeteltiin ukkosta. Alakerran baarissa juttelin pitkään ja tulisesti tuktuk kuskin kanssa. Meillä oli aikamoiset käsityserot. Hän ei uskonut ihmiseen joka ei tekisi mitä vaan rahasta. Kerroin kuinka itseäni vituttaa kusetukset turisteja kohtaan, ymmärrän tottakai että turistit maksaa monesta asiasta enemmän ku paikalliset ja se on ihan ok, mutta silmitön kusetus vituttaa, esim sellanen mitä poliisit täällä harrastaa. Kyttä on natsipaska. Sanoin etten voisi ikinä itse tehdä epärehellistä työtä ja polata. Hän ei uskonut aatteeseeni ja sanoi että poliisi on arvostettu ammatti ja jos hänellä olisi rahaa ”ostaisi työpaikan”.. Nii-in.. Ethän sä mitään koulutusta tarvi tai tietää yhtään mitään laista, kun poliisilla ei oo mitään tekemistä sen kanssa.. Sairasta.. Kysyin, pysäyttäskö se sit hyvällä omallatunnolla tuktuk kuskeja ja sakottas omaan taskuun? Tai turisteja skoottereillaan? Hänen mukaan niin se menee… En vaan tajuu kaikkii näit ihmisii. Näkemyserot on suuria.

Matkalla guesthouseen tuli kaatosade joka kesti yllättävän pitkään. Mä vaan poljin ja hymyilin. Sadetta on ollu ikävä, oon vaan ihan mielissään jos tulee vettä 🙂 Polkupyörällä suurkaupungissa pimeällä sateessa check  🙂 Se lista pitäs kyl ehdottomasti tehä!…Nyt siis jumissa täällä. Ostin tänään guesthousen pitäjältä bussilipun Sihanoukvilleen josta siirtysin jossain vaiheessa Kampottiin. Kysyin tyypiltä meneekö yöbussia. Ei. Kysyin meneekö iltabussia, tai jotain että olisin aamulla perillä. Menee menee klo 12.30. Rinkan voi jättää säilöön, kuljetus asemalle sis. aina hintaan. Ostin viiden dollarin lipun ja lähin kiertelee. Nyt tulin takas ja tyyppi sano et bussi meni jo. 12.30 p.m…Niiiin! Mähän sanoin a.m! Lippua en vielä ees saanu, maksoin pois vaan samallu ku tsekkasin ulos. Mun sana vastaan sen. Katotaan joudunko vaan ostaa uuden vai kuinka tässä käy. Kuten sanoin, jengi on nyrpeetä. Katotaan millasia ne tuolla etelän auringossa jos ikinä sinne pääsen. Ennakkoluulottomasti kohti uusia tuulia vai ystävääni Heidiä siteeratakseni:”Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä!” 😀

Advertisement

Saavuttiin Battambangiin aika myöhään illalla. Olo oli ku julkkiksella kun niid-a-raidit hyökkäs 😀 Ekalle yölle asutus löyty torin vierestä. Aika läävä ja 3$ tästä tuntu ylihinnoteltu. Hintaluokka oli aikalailla sama ollu aiemmissa joten päätettiin jäädä, parempaa ei jaksanu enää ettiä. Saksalainen oli tyypillinen reissaaja keiden kaa oon jutellu. Elää Lonely Planetin mukaan. Reitit, asutukset ja aktiviteetit on suoraa kirjasta. Sit on nää ”cooking classes”-paikkoja joista jengi on ihan pähkinöinä. Itse käytän Rough Guidea lähinnä karttana, bussi ym reittien löytämiseen. Jos viime vuoden LPssa on esitelty joku ”kiva pikku paratiisi” voi vaan kuvitella miten suosittu kohde on kun miljoona ihmistä on ostanu kirjan… Tai jos budjettimatkaaja löytää kirjasta hävyttömän halvan guesthousen, todennäkösesti hinnat on suosion mukana noussu pilviin, mesta on täynmä ja samanniminen kopio löytyy kadun toiselta puolelta. Parasta vaan haahuilla ja kysellä, seurata vaistoja. No, saksalainen oli tosiaan lukenu LPsta Royal Hotellista, se oli ihan vieres, käytiin kokeilee. Mesta oli tosi suosittu, mut saatiin huoneet. 3$ talon katolla, huomattavasti siistimmät, riippumatolle näköalapaikka. Käy.

Battambang on Kambodzan toiseksi suurin kaupunki. Sitä ei ois kyl arvannu. Ihmisiä oli suhteellisen vähän, keskusta kompakti, hinnat kyl korkeemmal. Ajatuksena oli olla kolme yötä… Suunnitelmat tulisivat muuttumaan…
Päivä meni lunkisti kaupunkia tutkiessa. Tosi hyvää ruokaa jälleen kojusta! Oon ollu nyt viikon syömättä lihaa (vegaanisiskoni älkää seotko :D). Possuahan en oo ikinä tykännyt syödäkään ja suomessa elin aikoja ostoboikotissa, mutta nyt on jääny beef ja chickenkin pois. Kanojen elinolot on vähän arvelluttavia ja olis kiva tietää mitä osaa ja mistä eläimestä tämä beef on. Parempi siis ilman. En oo käyny puntarilla, mutta tässä kuumuudessa tulee kyllä syötyä vähemmän. Eilenkin pärjäs aamiaisella ja lounaalla. Omeletilla jaksaa pitkään ja paikallinen Amok keitto on herkullista 🙂 Mulla pätee koko matkan päiväbudjetti 20€ eli täällä 26$ tai 104 555 rieliä. Päivässä menny kyl max kymppi. Tähän päiväbudjettiin eli 300€ kahdessa viikossa pitäisi sisältyä ruoka, asuminen ja liikkuminen. Toisinsanoen SINÄKIN saisit varmasti säästettyä tällaiseen reissuun kun rahaa tarvii vain 4780€!! Itsehän olen säästänyt enemmän, ideana kun on elää myös extrememmin, esim sukeltaa ja hyppiä. Jotta mahdolliset ryövääjäni pääsisivät pettymään mun tilillä ei oo ikinä rahaa. Siirto tapahtuu kahden vkon välein, nostan tilin tyhjäksi ja housuihin on ommeltu piilotasku jossa passi ja isot hillot kulkee kivasti, rahavyö on hiostava ja näkyy joskus läpi. Kopiot passista, luottokortista, vakuutusasiakirjoista ja lentolipuista löytyy mun s-postista. Arvoton korukivi kaulassa kantaa sisässään franklinia joka on mun pelastaja jos kaikki menee v*tuiksi. Nämä on kaikki hienoja ohjeita tai variaatioita loistavasta kirjasta Madventures seikkailija oppaasta.

Mun sisäinen kelloni on myös aikastunu. Enkä nyt puhu mistään biologisesta kellosta, vaikka paikallisista lapsista ei voi kun tykätä. Olen siis ruvennu herää aikasin. Kuuden tai seiskan aikaan. En halua menettää auringosta sädettäkään 🙂 Eilenkin heräsin kuudelta, lähdettiin (saksalainen seuras ku hai laivaa, ilman omaa tahtoa)katsomaan lähellä sijaitsevia Wat Sampeouta ja Wat Banania. Oli varmasti hyvä idea mennä tsiigaa pienempii temppeleitä ennen Angkor Wattia. Luulen et sen jälkeen mikään ei oo niin vaikuttava. Oli myös mielenkiintosta käydä läheisissä luolissa. Sampeoun vieressä on jäätävä ”Theatre Cave” jossa punaisten Khmerien hallinnon aikaan yli satatuhatta ihmistä murhattiin. Kuilu on pitkä ja syvä. Sairasta…Paikalliset lapset kertoo mielellään (dollaria vastaan) historiasta ja vie luoliin. Sijoitus sekin.
Illalla menin ilman mitään odotuksia (ja ihan yksin tällä kertaa :D)katsomaan sirkusta. Esitys oli ihan mieletön! Ei pelkästään sirkus, vaan mukaan oli heitetty teatteria, taidemaalausta, musiikkia ja tanssia. Mopo kyydin ssi 2$ menopaluu. Lippu oli aika ”tyyris” 10$, rahat menee sirkuskoulun ylläpitämiseen ja sinä iltana osa lipputuloista meni kahdelle paikalliselle lahjakkuudelle, jotka oltiin hyväksytty yhteen maailman arvostetuimmista sirkuskouluista Kanadaan. Todella liikuttavaan kahden tunnin esitykseen oli tiivistetty maan historia. Kannatan, veti sanattomaksi.
Sama tyyppi haki mut takas, kyseli niitä näitä (mm missä huoneessa asun!) ja oli hyvä ottaa kyyti. Tämä oli harva mesta jonne ei ihan heti löytäis. Muuten oisin vuokrannu fillarin. Lösähdin riippumattoon lukemaan Iltalehteä kunnes ryhmä Australialaisia liitty mun seuraan. Ilta meni taas mukavasti kokemuksia jakaessa. Jengi lähti bussiin kohti Phnom Penhiä ja jäin itsekseni. Tai niin mä luulin. Tajusin että se saatanan mopokuski istu siinä baarissa ja vilkuili muhun päin. Voi ny v*ttu. Mitä tässä nyt kuulus tehä? Se näkee tasantarkkaan mihin huoneeseen meen. Päätin siis lähtee juomalle kadun toiselle puolelle. Se seuras. Tilasin dollarin puolikkaalla bissen, se kans. Otin kaks huikkaa ja lähdin takas. Mopokuski selätetty. Tuli vainoharhakohtaus. Oli pakko pakata kamat. Kello oli kakstoista. Kerkeisin vielä vikaan bussiin, mutta saksalainen oli nukkumassa enkä kumminkaan halunnu lähtee hyvästelemättä vaikken sen seuraa oikeen enää jaksanukkaan. Nukkusin yön yli ja lähtisin jo seuraavana päivänä. Mä oisin varmaan näyttäny mielipuolelta tai naapurin Kaisa-mummolta jos joku ois nähny mut tirkistelemässä siellä verhojen välistä 😀 Mutta kyllä, siellä se taas notku baarissa se mopopoika. Jeesus ne on sitkeitä. Osotinko mä muka jtn kiinnostusta ottamalla just sen mopokyydin? Mun päällä oli pitkähihanen paita ja pitkä hame, en puhunu sille mitään… Ehkä se ei johdu musta..

Yö oli jälleen levoton, mutta aamulla ilmassa oli ihanaa etenemisen tuntua. Näin saksalaisen aamiaisella ja kerroin lähteväni päiväbussilla Siem Reapiin. Se puhu aiemmin viipyvänsä pitempään Battambangissa, yllättäen hänkin tulisi samaan bussiin! Kässistä… Lähdin pankkiin vaihtaa dollarii pienemmäksi, pyörin torilla, elbasin. Nyt bussissa kohti ”maailman kahdeksatta ihmettä”. Löytyneeköhän tonkin nimen takaa vallan uusi merkitys 🙂