Avainsanaan ‘rabbit island’ liitetyt artikkelit

Tästä lähtien kun ostan ”bussilipun” aion kerrata yksityiskohdat idioottimaisen monta kertaa. Bussi lähti aamu 8:lta ja tavan mukaan pik-up kuului hintaan. Tälläkertaa pik-up vani osottautuikin itse kyydiksi Sihanoukvillestä Kampottiin. Mielestäni ”bus” on eri asia kuin ”minivan”… Noh, neljällä taalalla kaks ja puol tuntia epilepsiakohtausmaista peräsuolta rentouttavaa hytkymistä on kai halpa huvi…

Kampotissa siis vihdoin. Lähdettiin koko kööri samaa matkaa saarelta ja saatiin vielä yksi orpo sielu lössiimme Sihanoukvillestä. Majotuimme herttassessa Bodhi Villassa pari kilsaa itse Kampotin ytimestä. Kampot on herttanen, ranskalaistyylinen ja hiljanen pikku kyläpahanen. Pitempäänkin olisi varmasti viihtynyt, mutta koska aikatauluni kusi jo sen verran radikaalisti, päätin tiivistää koko pitäjän yhteen päivään. Palkattiin siis tuktuk-kuski päiväksi 15$ ja lähettiin pörräämään.

Ajeltiin landea ympäri ja käytiin tutkimassa lähistön luolia. Aika mageet etten sanois. Lepakot ei oikeen tykänny valosta ja tunsi miten ne lensi ihan naaman vierestä tai selän takaa 🙂 Ei heikkohermosille! Ryömittyämme aikamme quanossa suuntasimme vielä tekojärven liepeille ja körryyttelimme pikkuhiljaa takas keskustaan. Guesthousella ilta meni biljardia pelatessa, valokuvia vaihtaessa. Minähän urpo onnistuin hävittämään mahtavan iskun ja vedenkestävän canonini Bamboo islandin metsien syövereihin joten olen aikalailla toisten armoilla ellen halua kikkailla tabletin tai luurin kanssa… Soitin myös Suomeen rakkaalle Sirja-siskolle ja kuulostin kuulemma ihan känniseltä! 😀 Siitä on kai aika kauan aikaa kun on viimeksi Suomee puhunu kunnolla…

Aamulla tiemme erkanivat. Iris jäi vielä pariksi päiväksi ja Renata ja Luke jatkoivat Phnom Penhin kautta Ho Chi Minh Cityyn. Mä otin paikallisbussin Kepin kylään. Tämä koska ihan vaan vertailun vuoksi haluan kokea lisää näitä pikkupikku saaria, löytääkö Bamboo Island vertaisensa Kepin Rabbit Islandista. Aikani lirkuteltuani paikallisen matkamyyjän kanssa ja saatuani open date menopaluu lipun kukkarolleni sopivaksi hyppäsin venheeseen kohti Koh Tonsayta.

Saari on upeaa katseltavaa ja inhimillisen lähellä mainlandia. Kaikki majoitusvaihtoehdot löytyy saaren länsirannalta. Kukaan ei tietenkään vaivautunut tätä minulle kertomaan vaan kuultuani 7$ bungalowi hinnoista lähdin patikoimaan kohti saaren eteläkärkeä. Polku oli miellyttävä ja selkeä. Se oli sitä seuraavan puoltoista tuntia. Matkan varrella näkyi koteja ja merilevä viljelmiä, kultasta hiekkarantaa ja välillä kivikkoa… Kunnes polku katosi. Voi nyt v`¥§₩\{€!! Ei taaaaas!

No enpä luovuttanu heti vaan jatkoin rantaviivaa seuraten ja oletin ympyräni pian sulkeutuvan. Tajusin tulleeni umpikujaan kun mangrovejuurakko hallitsi näköalaa. Koitin kierää suota ja ryömin aikani pusikoissa kunnes löysin mahdollisen ylityskohdan. Muutama vaivanen metri ja pääsisin kuivalle metsätaipaleelle jatkamaan matkaa. Yritin rakentaan sillan styroksista, kepeistä, muovipulloista ja eripari släbäreistä. Onneksi mukana oli hedelmäveitsi ja jeesusteippiä sekä köyttä. Kyhäelmä näytti lapsellisen huteralta ja sade alkoi voimistua hälyttävää vauhtia. Ylitys olisi tehtävä nyt tai ei koskaan. Vaikken mikään nuorallatanssia ole olisi yritys varmasti onnistunut ilman rinkkaa. Kahdeksan lisäkiloa oli kuin olikin liikaa siltani keskirakenteelle ja rymähdin suohon. Turvaköydestä kiinni pitämällä sain pidettyä tasapainoni enkä vajonnut aluksi polvia pidemmälle. Katsoin siltaani, ympärilleni, itseäni ja nauroin jonku tunnin. Mitä v**tua sä Virve oikeen yrität! 😀

Ei auttanu ku luovuttaa. Matkaa takas oli huomattavasti vähemmän mutta ketteryydestäni huolimatta matka olisi ryömittävä suossa. Ensimmäinen kymmenen sentin jalannosto aiheutti imukuppireaktion. Tunsin suihkusandaalini lipuvan jalastani ja suon nielaisevan sen. Tunsin myös kaikkea muutakin kivaa ja kutkuttelevaa varpaideni välissä. Kummin tämä kuuluisi tehdä? Helvetin hitaasti vai nopeasti? Missä se sudenpentujen käsikirja on kun sitä tarvisi? Päädyin ratkaisuun harkiten, hillitysti mutta rivakasti. Reisiä myöten liejussa mutta pääsin kuin pääsinkin takaisin rantaan. Ei muutaku nöyränä takaspäin ettimään sitä polkua prkl…

Näin pelastukseni ulapalla. Kalastajia. Liftasin dollarilla kyytiin ja pääsin takaisin lähtöruutuun. Tinkasin bungalowin 4 dollariin ja aika ja raha puhui puolestani jäädessäni yhdeksi yöksi. Sadekauden päättymistä juhlistetaan ympäri maata seuraavien kolmen päivän aikana ja tämäkin mesta täyttyy paikallisista ja hinnat nousee kaikkialla maassa. That’s my que, aika vaihtaa maata. Ilta meni lepposasti etenemissuunnitelmaa miettiessä. Saari on kaunis, mutta ei mitään verrattuna Koh Ruhun. Ja nyt kun ei enää toi liha maistu niin ruoka ei ollut varsinainen elämys. Mutta mukava paikka bondata muitten reppureissaajien kanssa ja valmistautua tulevaan Mekong Deltan hektiseen sykkeeseen. Bussilipun rajan yli aijon hommata samalta agentilta keneltä ostin botskilipunkin ja kymmenen päivää Vietnamissa alkaa pian, hiphei 🙂

Advertisement