Lombokista Kuala Lumpuriin kautta Bangkokiin

Lähtö Gileiltä meni hyvin virvemäisellä tyylillä, helvetin viime tinkaan.
Heräsin 6.30 automaattisesti, ihan ku joka aamu Indonesiassa olon aikana oon tehny. Monet haluaa nähdä joka ilta kun se aurinko laskee, mut mun mielest ne nousut on niitä kauniimpia. Ilmassa oli lähdön tuntua…

Gilin saarillahan ei moottoriajoneuvoja ole lainkaan. Kulkeminen tapahtuu fillareilla joita lojuu joka kulmalla tai saa vuokrattua parilla dollarilla päiväksi. Vaihtoehtona on myös vossikka, eli vanhoista suomi filmeistäkin tuttu hevoskärryt. Hevosten sijaan pikkupikku ponit vetää vaunuja ja kyyti ei mitään halpaa ole. Mä en kumminkaan ruvennu vaivasen jalkani kaa nilkuttaa toiselle puolen joten pulitin kyydistä satamaan 50.000 rupiaa.

Satamasta nappasin public ferryn eli laivan joka löhtee kun 25 matkustajaa on kyydissä. Mua vähän jänskätti kerkeenkö koko lennolle mut vaihtoehtoja ei hirveesti ollu jos ei halunnu maksaa itteesä kipeeksi. Odotin siis kärsivällisesti puoli tuntia kunnes laiva oli vihdoin täynnä.

Puol tuntii myöhemmin oltiin siis Lombokissa Bangsalin satamassa. Nyt niitä ystävällisiä laukun kantajia oli jonoksi asti, mutta tätähän ei suinkaan ilmaseksi tehdä. Kannoin siis ihan ite rinkkani ja lähdin etsimään kyytiä kentälle.
Privaati taksia, minivania, mopoakin ois tarjolla. Matka kestää noin puoltoista tuntia tai kaks ruuhkasta riippuen, tie on mutkittelevaa ylämäki-alamäki meisinkiä ja matkalla näkee paljon apinoita, viidakkoa ja mutkaa on kun Suuressa Mekongissa. Ja hintaa kyydeistä osataan pyytää! Kun kentälle pitäs lähtä puolen tunnin päästä ei yllättäen ketään huvita ajaa tai yksikään autoei sinne päin ole menossa ennekuin maksetaan sellasta 400.000 rupiaa… Aikani tapeltua ja arvokkaita minuutteja hukanneena sain lopulta (edelleen helvetin kalliin) ajajan viemään mut kentälle 200.000 rupialla. Meillä oli tasan puoltoista tuntia aikaa enneku mun check in sulkeutus. Hiukka alko hermostuttaa.

Mutta kuski ylitti mun odotukset. Pidin silmät kiinni suurimman osan matkasta silkasta kauhusta ja oltiinkin perillä reilussa tunnissa! Kerkes vielä pulla kahvit juomaan enneku hyppäsin jälleen flygariin kohti ihmeellistä KLää.

Lento kestää vaivaset pari tuntia ja maahan tulo suju ongelmitta. Malesiaan turistit päästetään jopa 3kk kerrallaan ilmasella leimalla ja paluulippuja ei paljoo kysellä. LCCn halpalentoyhtiöiden terminaalista pääsee mihinpäin tahansa keskustaa ja vaihtoehtoja on junasta bussiin. Mä otin jälleen näppärästi dösän plus taksin joka heittää sut valitsemaas hotelliin yhteishintaan 20ringettiä.

Matkalla näin jotain mikä sai mun mahan kääntyy nurinpäin. Keskellä valtatietä oli yllättäen ruuhka. Bussikuski tööttäili hermostuneena ja mä kuikuilin ikkunasta mikä siellä hidastuttaa menoa. Nöin syyn makaavan penkassa. Moottoripyörä solmussa, toinen bussi ja pari kaaraa pysähtyneenä, poliisit ja ambulanssit paikalla ja kuollut mies sateenvarjon alla. Mietin ensin että onpas hyvin aasia tyylistä ottaa nokoset kun ei ruuhkalta pääse liikkuu, mut sit näinkin miten tyypin naama oli vitivalkonen, suupielestä valu jotain tummaa ja sisuskalut oli ulkona… Poliisi kuulusteli joitain ihmisiä vieressä ja joku otti valokuvia ruumiista. Näin ensimmäisen kerran tapaturmaisen kuoleman.

Mietin ekana et ketkä jäi kaipaa tätä riepu raukkaa. Sato aika tavalla ja varmaan jossain hänelläkin on koti ja vaimo ja lapset odottamassa. Tai ehkä hän oli menossa töihin. Oliko hän kaahannut kiireessä vai ollut huolimaton märän asfaltin kanssa vai oliko hän vain viaton uhri… Tää arvotus jää elämään mun mieleen ikuisesti, eikä se kuvakaan helposti kulu…

Yritin pitää mieleni aktiivisena ja ruumiini vielä enemmän. Valtatien onnettomuus kummitteli mielessä ja Suomeen paluutakin ajattelin vähän enemmän ku ois tarvinu. Päätin pysyä Bukit Bintangin shoppailu alueella nämä tulevat kaks päivää. Sunshine Bedzistä saa dormi sängyn ja aamiaisen 30ringetillä yö ja kaikki on kävelymatkan päässä (Takapihalta saa mm katuruokaa 3 ringetillä). Paikka on vaatimaton mutta henkilökunta ihanan ystävällistä ja huomaavaista. Jos haluaa hemmotella itseään ei viiden tähdenkään hotellit hurjan kalliita KLssä ole. Kannattaa harkita jos on ylimääräisiä euroja tuhlata (toisinku mulla :D) ja jos sijainti ei ole ihan keskustassa niin eipä hätää. Loistava julkinen on hyvin halpa tapa päästä ympäriinsä.

Mitäs siis tälläkertaa KLssä. No sitä samaa mitä viimeksikin eli suurkaupungin sykettä ihmetellessä, shoppaillessa ja juhliessa 🙂
Niin unohdinkin viimeks kirjottaa mun ja Fizin yökerho seikkailusta:
Päätettiin siis lähtä vähä klubbailemaan ku kerta yöelämästään kuuluisassa kaupungissa oltiin. Jos maailmanluokan djtä haluu päästä kuulemaan on klubit luultavasti hiukka tasokkaampia eli kalliimpia ja sisäänpääsymaksulla. Mehän haluttiin parasta ja paikaksi valittiin Zouk yökerho. Hyvä jos tiskille päästiin änkeemään ku muuan Sam bongas meidät. Tyyppi omisti kolme hotellia Malesiassa, Funky Gripit Kuala Lumpurissa ja Penangissa ja halusi näyttää meille Kuala Lumpurin yöelämää. Oltiin siis tällä klubilla kunnes dj vaihtu ja oltiin tarpeeks jurrissa. Bileet parani paranemistaan ja  kierrettiin klubia toisen perään kunnes aamu sarasti. Ja viimesenähän mentiin muuan underground pajaan. Ajettiin parkkihalliin, siitä hissillä vielä alemmas, kahen rautaoven läpi kunnes päästiin itse ”klubille”. Paikka oli pieni mutta meininki kova ku meikän kyrpä! Ja mehän humalluttiin lisäää ja lisää. Mun viimeset aivosolut käski mua nukkumaan ja sain suostuteltua Fizin yhtymään tähän aatteeseen. Sam oli super naamat eikä monesta yrityksestä huolimatta päästäny meitä lähtee. Alettiin pelaa biljardii että aivot pysyis viel hereillä. Bilispöydällä loju jostain syystä ihka aidon näkönen revolveri ja Fiz nappas sen käteensä ja alko osottaa seinää. Gangstat meidän ympärillä katteli meitä levottomana. No, mehän oltiin sekasi ku seinäkellot ja naurettiin vaan katketaksemme, Fiz veti luukun auki ja mitäs sieltä palajstukaan! Ihka aitoja luoteja tietenkin!
Vaihdettiin nopeet katseet, Fiz laski aseen takas pöydälle ja päätettiin et nyt oli meidän aika lähtee. Vaivihkaa pyydettiin kyypparia soittaa meille taksi ja saattaa meidät ulos.

Ei mitään käryä mitä mafiosoja nää gangsterit oli, mutta onpahan taas jotain mitä lapsenlapsille kertoa.

Nyt mulla oli Kuala Lumpurissa siis pari päivää. Lähettiin siis heti ekana iltana hostellin porukalla ulos. Oli keskiviikko ilta ja KLssähän se meinaa naisten hakua 🙂 Joka toinen baari tarjoaa leideille ilmasia drinkkejä muutaman tunnin tai jopa koko illan. Me mentiin kaupungin ehkä kuumimpaan ja kuuluisimpaan Sky Bariin. 33:nessa kerroksessa allabaari tarjoaa päivisin upean spotin auringonpalvonnalle ja iltasella katsauksen kaupungin valoista ja niistä kuuluisista kaksoistorneista tietenkin. Jos torneihin haluaa hissin ottaa on lippu hulppeat 80ringettiä. Mä tyydyin ihailemaan torneja etäältä, nyt tultiin vetämään ilamaset perseet!

Paikassa oli laatua ja niin oli meidän seuraavassakin kohteessa Jimmy Choon suunnittelemassa Luna barissa. Ilta päättyi Pub Streetille eli kyllä, kadulle joka on täynnä kuppiloita ja yösafkaa, nam!  Mahtava ilta hyvässä seurassa ja olihan taas hassu kuulla muuten länkkäri musaa. Pian mä kuulen sitä päivittäin… Niin outoa ajatella, muutama päivä ja mä oon kotona. Mutta enne sitä ois vielä kerran Bangkok!

Vietnamista Malesiaan: Kuala Lumpur

Saavuttiin Kuala Lumpuriin (kavereitten kesken KL) puol kahen aikaan yöllä. Viisumiahan tänne ei kannata hommailla kun oleskeluaikaa myönnetään avokätisesti kaikille 90pvää eli passi säädöt emni mutkitta! Mutta hitto vieköön tähän oli muslimi maa… Kävin vaihtaa alibabat jalkaan ja hupparin päälle, etin sopivan kolon ja kääriydyin nukkumaan kassi tyynynä. Nukuin yllättävän hyvin viitisen tuntia. Fizin lento Phnom Penhistä saapuis 11 aikaan ja mä nautin mun aamukahvista ja auringosta.

Lento oli suht ajallaan ja jälleennäkeminen oli riemua. Fiz oli myös loman tarpeessa Hachiendasta joten ehdotin hänelle pikku getawaytä Malesiaan, näinpä hän buukkasi lennon ja tässä sitä nyt oltiin, uuden seikkailun alussa! 🙂

Matka kentältä KL keskustaan kestää vajaan tunnin ja vaihoehtoja on taas sata. Meille paras vaihtoehto oli ottaa yks bussilinjoista joka jättäis meidät minne halutaan. Lentokenttähän on massiivinen rakennelma ja rankattu yhdeksi maailman parhaimmiten organisoiduista kentistä, en ihmettele miksi. Halpalentoyhtiöt ei mene tälle paremmalle puolen kenttää, mutta LCCT:n puolesta jo huomaa mistä puhutaan. Ei väliä mihin aikaan saavut, saat varmasti kaiken tarpeellisen mukavuutesi takaamiseksi ja pääset liikkumaan sutjakasti eteenpäin.
Oltiin matkalla China Towniin, KLn halppisalueelle. Bussi jätti meidät isossa risteyksessä josta ilmanen taksi nappas meidät kyytiin ja vei China Towniin. Otettiin eka luukku joka löyty, järkyttävä läävä Backpackersistä ja lähettiin kiertelee kujia ja vaihtaa kuulumisia.

Malesiasta ja Kuala Lumpurista voi saada pikkasen vääränlaisen kuvan jos jää jumittamaan Chow Kitiin tai China Towniin. Rättiväsynyt matkaaja voi kokea Khao San Roadilta tuttua ahdistuneisuutta tai ihmetellä saapuko oikeeseen maahan. Maan väestöstä noin puolet on malesialaisia, n. 30% kiinalaisia ja intialaisia löytyy 10% ja loput onki sit ”niitä muita”. Uskontoja löytyy taoismista islamiin ja siltä väliltä, eli kansa on kirjavaa. Jos eksyy islamilaisten asuinalueelle voi melkeen luulla eksyneensä Abu Dabiin kun moskeijasta pauhaa rukoukseen kutsuhuuto, Little Indian nimestä voi päätellä mitä on odotettavissa. China Town oli meikäläiselle pettymys. Bangkokin, Saigonin tai Lontoon jälkeen moni saattaa yhtyä mun mielipiteeseen, mutta onneksi Kuala Lumpurilla on muutakin tarjottavaa! Kun vaihdettiin seuraavana päivänä asumaan Reggae Mansioniin alettiin molemmat rakastua kaupunkiin. Viiden tähden majotusta kannattaa ehdottomasti harkita, kaupunki on myös tunnettu halvoista huippuluokan hotelleista.
Tylsistyä ei voi mitenkään päin ku pää pyörii ku tikanpojalla tässä futurististen pilvenpiirtäjien ja katumatkkinoiden valtaamassa kaupunkikuvassa. Turisteja virtaa sisään satojatuhansia päivittäin, mutta jos haluaa välttyä tuijotuksilta, kannattaa laittaa leggarit jalkaan ja heittää riepu harteille. Mehän oltiin ihan rantaleijonina liikkeellä ja tämä olikin hyvä syy lähtä shoppailee, KL on myös tunnettu päätäräjäyttävän hyvistä ostosmahdollisuuksista. Paras tapa liikkua on julkisella tai ryhmässä taksilla jos saa kuskin laittaa mittarin päälle. Ruuhka aikaan liikkumista on parempi välttää. Jos paniikkikohtaus meinää iskeä Kivijärven K-kaupan jonossa voi monorailin täyteen ahdatut asemalaiturit olla astetta ahdistavimpia pilliinviheltävän sedän antaessa tahtia kun jengi tunkee väkisin jo täynnä oleviin vaunuihin. Taksissa saattaa kokea vaivautuneita hiljaisuuden hetkiä kun kolmen kilsan matka on kestänyt 45 minuuttia. Tallaa katuja kävellen, näin näkee parhaiten kaupunkia (joka on yllättävän jalankulkija ystävällinen Aasian mittapuulla). Kaupungin karttoja jaetaan hotelleissa ja parempia versioita saa ostettua parilla eurolla. Jos etsii merkkiä halvempaan hintaan on BBn kauppakeskus hyvä valinta, jos haluaa välttyä piraattikusetuksilta voi helposti viettää päivän tai kaksi kierrellen Times Squarea, Lot 10, Pavilionia tai KLCC Suriaa vaikka olisitkin tyhjätasku. Jos alkaa näkemään laukkuja ja kenkiä silmät kiinni voi shoppailu manian katkaista menemällä Times Squaren huvipuistoon, päivän voi kivasti päättää Suriassa leffa iltaan ja ihailla kuuluisien kaksoistornien valaistusta. Aktiivisempaan kaupunki kierrokseen voi sisällyttää aquariumia, perhos puistoa, lintu puistoa, teatteria, balettia tai bilettäjille yökerho valikoima on maailmanluokkaa. Jos hilloo löytyy voi kaupunkin valoja ihailla Skybarin allasbaarista ja juhliahan Kuala Lumpurissa voi vaikka aamu yhdeksään 😉

Me ihneteltiin cityä pati päivää ja lähettiin bussilla kohti Ipohia. Bussi asemien kanssa saattaa joutua säätämään, joten tämäkin kannattaa varmistaa esim hotelliltasi, eli miltä asemalta lähtee bussi valitsemaasi päämäärään. Hinnat on halpoja ja lipun saa helposti ostettua itse lukuisten yhtiöiden tarjoamilta tiskeiltä. Luultavasti matkaajaa lähestyy jonkun yhtiön edustaja, kysyy minme matka ja ohtaa sut koppiin josta saat ostettua lipun seuraavaan onnikkaan.

Ipoh oli meidän ensimmäinen etappi matkalla Cameron Highlandiin. Täältä vuokrattas auto ja päräytettäs menemään pitkin vuoristoteitä, hiphei :)! Googlen ihmeellinen maailma kerto meille halvan autonvuokraus lafkan, mut eihän meillä ollu käryäkään et se tulis olemaan mieletön road trip 🙂