Phnom Penhistä Singaporeen

Bussi matka Sihanoukvillestä Phnom Penhiin kesti kerranki sen verran ku piti, eli sen 4 tuntia ja edessä pyöri karaoken sijaan joku Ben Aflekin leffa. Hämmästyttävää! Linja-autoja pääkaupunkiin lähtee aika kiitettävästi pitkin päivää ja hintahan määräytyy mihin aikaan vehkula lähtee ja keneltä tiketin ostat. Jos olet Serendipityllä voit ihan hyvin koittaa itse löytää bussiaseman ja ostaa lipun sieltä. Yks löytyy muunmuassa isolta tieltä kultasilta leijonilta marketille päin, tien kaartaessa vasemmalle, 168 vasemmalla puolella tietä. Komissiot travelagenteilla on kumminkin aika minimaalisia ja yleensä pick up kuuluu hintaan, joten saatat jopa säästää rahaa.
Mulla oli taas epäsosiaalinen fiilis ja halusin vältellä ihmisiä, istuin siis penkeille joista toinen oli rikki. Silti siihen koitti ängetä ensin paikallinen ”couch surffaaja” joka puhua pälpätti jo asemalla ku venattiin kyytiä sekä toinen bussiin päätynyt valkoihonen nainen. Tämä sama nainen oli ihan hädissään missä jäädä pois. Rauhoittelin häntä ja ehdotin viimeistä pysäkkiä. Mä nukuin koko matkan ja heräsin kun oltiin pysähdyksissä ja mun rinkka oli näköjään nakattu kadulle jossa odotti noin kymmenkunta tuktuk/mopokuskia valmiina pelastaa meidät. Mua vitutti suunnattomasti tä mun seurassa oleva länsimaalainen. Hän oli skeptinen eikä suostunut lähtemään bussista, raukka luuli ettei meitä jätetty oikealle pysäkille, että tämä huoltoaseman piha oli jonkinsortin kusetus. Näinhän kävi mulle itelle Thaimaassa joo, mut Kambodzalaisilla ei oo tapana kusettaa turisteja tähän tyyliin. Kerroin olevamme ihan Phnom Penhin keskustassa. Erotin itse paikan pimeälläkin keskustorin kupolikatosta kun pääsin hyeenojen kynsistä. Nainen ois halunnu jakaa tuktukin ja tulla samaan hotelliin mun kaa. Mä sanoin, että kävelen, mut toki autoin häntä sen verran et kerroin paljo maksaa tuktukista ja mistä löytää majotus vaihtoehtoja. Oltiin kymmenen minuutin päässä jokirannasta ja mä olin matkalla tuttuun Happy 11:niin. Otin dormin yöksi, ens kerralla ku tuun PPhen tarvii löytää joku uus lafka jossa yöpyä. Hinnat on nykyään korkeella tässäkin paikassa, kiitos Lonely Planetin, Trip Advisorin ja Hostel Worldin. Nyt pulitat pelkästä dormista kaheksan dollarii. Vähän kirpasi Everythangin $3 jälkeen…

Nukuin makosasti ja aamulla tinkasin tuktukin femmalla kentälle. Lähtöselvitys suju ongelmitta, rinkka oli edelleen se seittemän kiloo minkä saa käsimatkatavaroina koneeseen lastata. Kiitos Jetstarin henkilökunnalle kun katsoivat sormien välistä mun ” + small item” laukkua joka paino saleen kolme kiloo lisää 😀 Lentohan kesti pari tuntia ja Singaporessa mulla ois viis tuntia ennen seuraavaa lentoa.

Singaporehan löytyy kartalta läntisen Malesian alapuolelta ja pikkiriikkinen valtio on kansainvälisellä mittapuulla öky eli porvari eli saaatanan kallis.
Tässä ”leijonien kaupungissa” luontoäidistä ei näy enää hyvä jos alushameen helmaa. Yks luonnonpuisto maasta löytyy jota harva tulee ihmettelemään, eli suurin osa tästä reilusta viidestäsadasta neliökilometristä on betonin peitossa. Saaristohan oli muinoin brittien siirtomaa, se ”kuningas jalokivi” ja Japanilaisten miehittämänä toisen maailmansodan aikaan ja erotettiin virallisesti Malesiasta 1965 jolloin valtio alkoikin vaurastumaan. Toki kun Suezin kanava aukaistiin tuli jo silloin Singaporesta yksi tärkeimmistä kaupan keskuksista. Kiinan, Taiwanin ja Etelä Korean lisäksi on Singapore yksi Aasian taloudellisesti parhaiten toimeen tulevista valtioista. Markkinatalous maassa on vapainta, innovatiivisinta ja kilpailukykyisintä koko maailmankartalla. Maahan on myös maailman vähiten korruptoituneita maita Uuden Seelannin ja muunmuassa Suomen joukossa.

Ei paskempi paikka siis ja turistithan toivotetaan ilomielin viisumivapaasti maahan oleskelemaan jopa 3kk kerrallaan, aivan kuten Malesiassakin 🙂 Mulla oli kuitenkin viis tuntia ja jos olet samassa pattitilantessa jonain aurinkoisena päivänä Aasian auringon alla suosittelen tekemään seuraavaa:

Kun olet hakenut kassisi liukuhihnalta ja leimannut itsesi ineen paras tapa saada infoa maasta ei suinkaan ole nenä kiinni opaskirjassa vaan otappas ilo kaupungista irti esim Changi lentokentän tarjoamalla kaupunkikierroksella! Pääset näkemään mm Merlionin puiston, Little Indian ja China Townin. Tai hyödy yhdestä maailman parhaimmista lentokentistä, sen mahtavasta mahdollisuuksien tarjonnasta. Jos jäät kentälle pörrää valuuttana toimii myös Ameriikan dollari, mutta kuten mainitsin mikään ei ole halpaa. Kuppi kahvia on hulppeat 3.5 euroa. Perus luntsi kympin hujakoilla. Jos siis haluaa paastota ja elbata löytyy siihenkin mahdollisuuksia. Voit mennä salille, kattoo leffaa, mennä ilmailu aiheiseen tietomaahan, perhos puutarhaan, surffailla ilmaseksi netissä niin wifillä kuin lentokentän 550:nellä tietokoneella, mennä uima-altaille chillaa ja ottaa arskaa, ihailla karppeja lammissa, liukua 12 metristä liukumäkeä kerta toisesa jälkeen kunnes huimaa tai äimätä Kinetic Rain Sculpturea, joka mun mielestä on ehkä kaunein mekaaninen esitys mitä oon ikinä ihmisen nähny tehneen. Reilu 1200 kuparista vesipisaraa muuttaa muotoaan tarkalla korografialla lentokoneesta lohikäärmeeksi. Todella vaikuttavaa katseltavaa ajan tappamiseen.

Luvassa oli vielä pari tuntia lentokoneessa, yö Denpasarin kentällä, mopoa, bussia ja minivania ennenkuin pääsisin viettämään viimestä kuukauttani Indonesian ihmemaassa ja näin aluksi viikko tai kaks fiiliksestä riippuen Balin saarella Ubudin kylässä.

Advertisement

Kuala Lumpurista Phnom Penhiin

Viimeset pari päivää vietettiin siis Kuala Lumpurissa. Tsekattiin takas sisään Reggae Mansioniin ja oli kieltämättä aika nautinnollista saada kuuma suihku ja puhtaat valkeat lakanat meidän hiukka rähmäsen bungalowin ja limasten yöbussien jälkeen. Lennettiin takas Kambodzaan yölennolla. Ensimmäistä kertaa sai säätää näitten halpalentoyhtiöitten lipunvarausten kanssa. Olin buukannu meille paluu lennon ennenku mentiin saarelle, siellä oli täysin tietämätön ettei maksu ollut mennyt läpi ja nyt hinta oli noussut ja blaablaablaa. No, mehän siis jouduttin varaa loppupeleissä täysin uusi lento, peruuttaa vanha varaus ja maksaa hiukka enemmän mitä alunperin oli ajatuksissa. Onneksi oli vielä paikkoja jäljellä halpaan yölentooon. Ei siis muuta ku aamu neljältä ylös ja saatiin jaettua taksi lentokentälle kahden muun tytön kanssa, täten hintaa tuli 40ringettiä nuppi. Jos siis yölentoja varaa halvan hinnan perässä kannattaa ottaa huomioon milläs helvetillä sinne kentälle pääsee keskellä yötä. Kuala Lumpurissa, kuten monissa muissakin suurkaupungeissa metro likenne lakkaa yöllä muutamaksi tunniksi.

Mutta eipä hätää. Syötiin aamiaista ja venailtiin rauhassa lentoa check innin jälkeen. Lento kesti vaivaset kolme tuntia ja aamulla oltiinkin PP:ssä. Mä olin kuluttanu dollarini loppuun ja tarvin kipeesti automaattia ennenku pystyin maksaa viisumini. Kentällä oli tasan yks toimiva ATM ja se oli passitarkastuksen jälkeen. Tästä syystä saatiin säätää jälleen kentällä ylimäärästä, mutta olin joka tapauksessa tyytyväinen kun viisumi kerrankin makso mitä piti eli kakskyt taalaa.

Tuktukin kaupunkiin saa femmalla ja mentiin jälleen Happy 11:niin. Harmittavaa kyllä, paikkaa on suositeltu Lonely Planetissa ja Tripadvisorissa ja nyt huonehinnat oli siis tuplaantunu viimekerrasta. Saatiin kumminki tingattuu kuppanen luukku kymppiin. Phnom Penhissä oli ideana viettää muutama päivä kierrellen kirppareita ja vintageliikkeitä inspiroituaksemme materiaaleista mahdollista omaa liikettämme varten. Meitähän on nyt siis kolmen kopla kiinnostuneena avaamaan vaatetusliikkeen Sihanoukvilleen. Suomalainen Elsa, mä ja Fiz. Fiz ompelijana tekee retro ja vintage henkisiä asusteita kun minä ja Elsa taas ollaan konkareita korujen teossa ja idearikkaita luomaan paskasta kaunista eli käyttämällä kierrätysmateriaaleja. Liiketilanvuokrathan Sihanoukvillessä vaihtelee 100$sta 400$riin riippuen spotista. Otresilta saa satkulla, citystä ja Serendipityn rannalta reiluun kolmeen sataan. Jos kokonaisen tontin haluaa vuokrsta esim kymmeneksi vuodeksi ja rakentaa majotusliikkeen, on kylän laitamilla tontit n350 dollaria kuussa. Bisnesviisumihan on tosiaan kakskytviis dollaria ja sitä on helppo jatkaa ensin kuukaudella ja sitten kolmella, kuudella jnejne. Ainoa vittumainen homma on verojen keruu. Koska ollaan kolmannen maailman maassa täytyy muistaa ettei asiat ole ihan niin simppeleitä kun näihin tullaan. Ei ole mitään mystistä toimistoa joka lähettää pari kertaa vuodessa kirjeen pyytäen rahaa tai antaen sitä. Täällä hyvä jos jengillä on pankkitilejä! Sitä vastoin on setämiehiä jotka kiertää ovelta ovelle ja heittää random summia. Tämän ei pitäsi olla ongelma pienyrittäjille, mutta varteenotettava riski. Samoin tonttien omistajat kirjaimellisesti omistaa tontit ja periaatteessa kaiken mitä siihen rakennat. Jos viiden vuoden sopimuksen päätyttyä bisnes luistaa ja haluat jatkaa voi maanomistaja tehdä tepposet ja olla jatkamatta sopparia. Sitten vituttaa mutta minkäs teet. Kaupoissa vuokra aika on yleensä alkaen vuosi joka olisi todellakin toteutettavissa. Tämä toki tarkottaisi että täälläpähän sit oltais taas ens lokakuusta alkain kun uusi sesonki on alkamassa. Kolmestaan hyöty toki olisi ettei kaikkien tarvi tehdä yhtäaikaa töitä. Jos joku haluaa lähtä esim kotiin kahdeksi kuukaudeksi on kahden vain tehtävä vuorotellen töitä. Miksei? Ja jos homma lähtisi oikein rullaa olis elämä aika makosta parin vuoden päästä. Oma liike Kambodzassa, lomaillen Suomessa ja maailmalla. Liian kunnianhimoisia ei kuitenkaan olla. Ideana on alkuun ihan elättää itsensä johon onneksi täälläpäin ei päivässä montaa taalaa tarvi. Idea on kumminkin vielä idea, niinkuin sanoin. Näiden tyttöjen kanssa voisin helposti perustaa liikkeen, ainoa mietintä mutta tulee olemaan mun ens kesä Suomessa. Sit tiedän paremmin mihin suuntaan meen, mutta nyt en oo valmis mitään soppareita kirjottaa.
Phnom Penhin kierrätyskama oli ikävä kyllä kuppasinta kolttua mitä hetkeen oon nähny ja laukut ja kengät ylihinnoteltuja. Lähettiin siis tyhjin käsin kohti Sihanoukvilleä, mutta idearinkkaampina kylläkin.

Matka oli kammottavat seittemän tuntia tällä kertaa ruuhkan vuoksi, koska täällähän vietetään paikallista uutta vuotta 14.4 alkaen ja vuosi on 2557. Myös lipun hinta oli tästä syystä dollarin kovempi.
Vihdoin perillä. Otettiin moto (kyllä, kolme päällä Honda Dreamilla plus molempien kapsäkit) ja kahdeksan kilsan jälkeen oltiin Otresilla Haciendassa. Ihanan yllätyksenä tuli vastaan tutut naamat. Kun lähdin kerkes taloon tulla Luke joka oli edelleen kuvioissa, Ross ei lähde kulumallakaan, tietty duunarit Nora ja omistaja Karina, mun ”veli” Joe jonka kanssa ollaan pyöritty samoilla kulmilla Laosista asti, uudet tulokkaat Hilly ja Resh, sekä ennestään tutut Karinan sisko ja hänen miehensä. Ja eihän tämä kommuuni olisi kohdillaan ilman naapurin tappelevia Mizaronin veljeksiä sekä ”ladon” poppoota. Osa jengistä on kuitenkin kadonnut kun sesonki lähenee loppuaan. Sadekausi ei vielä ala, mutta kuumuus alkaa olla sietmätöntä joten suurin osa duunareista palailee pikkuhiljaa koteihinsa tai töihin muihin maihin.

Ikävänä uutisena tuli talon asukkeja vaivannut lapamato epidemia. Mä pidin ihan normaalina ruokahaluttomuutta ja ainaista löysää aamukakkaa, mutta kun muutamista asukeista oli alkanut ulostautua matoja koin itsekkin parhaammaksi madottaa itseni. Kolmen päivän ajan tablettia nassuun ja pöttöön ilmestyi istunnan jälkeen nuudelia jota en ollut syönyt… Hmmm. Ei mitään parhaita puheenaiheita mutta totisesti totta! Kun lähtee pitkälle reissulle kannattaa pitää ensinnäkin huoli esivalmisteluista. Lääkärillä käynti kuukausi ennen matkaa on suositeltavaa ja hilloahan kaiken maailman rokotuksiin kuluu aika tavalla. Itse omaan rokotuksista Hepatiitti An ja Bn, Koleran, Lavantaudin plus perus mitä meille etuoikeutetuille suomalaisille terveydenhuollon mukana kuuluu. Malaria lääkkeitä ostin ekoiksi kuukausiksi Suomesta, mutta kun kuulin hälyttävän monelta kauhistuneita kommentteja Lariamin käytöstä vaihdoin merkkiä ensin Laolaiseen ja Vietnamilaiseen versioon. Jos lääkkeensä ostaa paikanpäältä kannattaa toki asioida mahdollisimman virallisen näköisessä apteekissa, mutta merkkejä on monia ja mahdollista ostaa myös ”jälkiehkäsy pillereitä” joihin siirryinkin loppupeleissä kun sivuoireet (uneliaisuus, puutuneisuus) kävi turhan raskaaksi joka viikko kokea. Nämä jälkkäripillerit otetaan siis kerta anooksena jos saa malarian oireet eli korkean kuumeen, ripulin, mitä näitä nyt on ja toki hakeuduttava mahdollisimman pian lääkärin hoitoon.

Aasia on totisesti vitsauksistaan tuttu. Parasiitin voi saada makean veden lammesta tai joesta jos sattuu olemaan joku nirhauma kehossa. Lapamadon voi saada kypsentämättömästä kalasta, tai niinkuin me kaikki tässä tapauksesta Bellasta, eli majatalon pittbullista. On hyvä olla varovainen, mutta pidän itseäni edelleen todella onnekkaana miten vähällä sairastamisella oon tähän asti selvenny ja elänyt olen aika huolettomasti. *koputtaa puuta*

Tähän väliin onkin hyvä päivittää paljon puhuttu, yleisön odottama, maailmalla testattu ”ÄLÄ”- lista, eli mitä kaikkea sinun ei kuulusi tehdä reissatessasi Kaakkois Aasiassa ja yllättäen kaiken tämänhän minä olen tehnyt:

-Älä käytä juomassasi jäitä tai pese hampaitasi hanavedellä
-Älä syö valmiiksi kuorittuja hedelmiä tai kypsentämättömiä vihanneksia
-Älä käytä huoneen lämmössä seisseitä pöytämausteita ja sooseja
-Älä syö raakaa kananmunaa
-Älä syö tuntemattomia hedelmiä tai marjoja
-Älä syö raakaa kalaa
-Älä matkusta yksin pimeällä
-Vältä kulkemista merkkaamattomilla teillä, poluilla ja tienvarsilla (räjähtämättömiä maamiinoja)
-Älä ui makeassa vedessä, kuten järvissä, lammissa ja joissa
-Älä kahlaa soisilla alueilla
-Älä vuokraa autoa, mopoa tai aja ilman kypärää
-Älä jätä omaisuuttasi vartioimatta tai toisen tuntemattoman osapuolen huostaan

Ja listahan jatkuu.. Itse kokisin elämän aika tylsäksi jos eläisin kaikkia rajotteita noudattaen, mutta jokainen käyttäköön omaa harkintakykyään kyseisissä tilanteissa.

Paluu Haciendaan oli kuin kotiin olisi palannut. Dormin seinä odotti viimeistelyään ja bungalowin seinässä oli tuttu maalaus. Tatskoja jonossa sata piirrettävänä ja pari tauluakin, seiniä ois kaupunki tyhjillään… Aikaa kolme viikkoa ennenkuin viisumi umpeutuu ja jatkan matkaani todennäköisesti viimeiseen maahan ennen kotiinpaluuta. Onko se Malesian Borneoon orankeja bongaamaan ja sademetsiä rämpimään vai täysin uuteen maahan, Indonesiaan, on vielä avoinna. Halpoja lentoja tiiraillessa on hyvä viettää päiviä täällä Otresilla. Nyt kun sesonki on lopussa on laivaliput läheisille saarille pilkkahintaisia ja luulenpa seuraavan stoorin olevankin tiivistelmä näistä Kambodzan jalokivistä.