Avainsanaan ‘Koh Samet’ liitetyt artikkelit

Lähdettiin maittavan aamiaisen jälkeen minibussilla kohti Koh Sametin saarta. Mä ja Ben.
Sanni halus tietenki tarkastaa äitimäisesti millasen hihhulin matkaan mä oikein lähdin ja tyyppi sai hyväksynnän.
Minibussi kyseiselle saarelle maksaa tingattua 200THB ja matka kestää vajaa kolme tuntia. Lähin pikku get away paratiisi Bangkokista. Ja olipahan hauska meikällekkin nähdä mihin suuntaan saari on kehitynyt, viimeksi kun täällä olin neljä vuotta sitten sillosen poikaystäväni kanssa. Aika hassuu.

Saarihan oli kehittyny kuin Levi konsanaan vuosien varrella. Toisaalta oon onnellinen saaren asukkaitten ja rikkaamman elämän puolesta, mutta kun katso rantaa syvemmälle kansallispuisto alueelle, löyty nimen takaa varsinainen kaatopaikka!
Viimeksi saarelle meni laivoja sillon ku ihmisiä oli tarpeeksi venheessä, nyt alettiin het myymään speedboattia ja päädyimmekin vehkulan kyytiin, koska muunlaisia veneitä ei enää näin myöhään kulkenut(menetiedä häntä) vaikkakin hinta ei ollut neuvoteltavissa, kiinteä 250THB. Iso paatti ois varmasti maksanu vaivaset viiskymppiä. Toisaalta isot botskit jää pääsatamaan jolloin vierailijan tarvii maksaa kansallispuistomaksu kun taas speedboatit vie suoraan sille rannalle mille matkustaja haluaa ja välttyy 200batin tiken ostolta. Rahan puolesta siis aivan sama millä keinoin saarelle matkustat, mutta ison paatin kyydistä luonto varmasti kiittää.
Sanotaan että Ao Nuan ranta on pikku boheemi hippi paratiisi. No en tiedä mikä yleisesti on näitten neljän adjektiivin määritelmä, mutta en löytäny mitään noista kolmesta kyseiseltä rannalta. Viimeksi kun täällä Samin kanssa käytiin oli saarella rikkaitten resortteja mutta muistan kuinka ennenvanhaan bungalowin sai 80 batilla. Mehän ei toki saarella majotuttu vaan luksus hotellissa noin 15min ajomatkan päässä Ban Phen kylästä. Ban Phekin oli kyllä muuttunu. Kasvanu, enne se oli pienenpieni kalastajakylä jossa katottiin valkoihosta ja pitkään eikä juuri kukaan puhunu englantia. Nyt näytti olevan jopa supermarkettia ja oikeeta bensiiniasemaa, aikamoista. Saarellakin siis bungalowin hinnat kuulu nyt olevan sitä 800-1200THB per yö. Periaatteessa mitä kauemmaksi satamasta sitä idyllisempää asuminen on, rannat yksityisempiä, mutta kalliimpaa. Näinkai se on kaikkialla minne menee.

Meidän tarina oli kuin Luukkaan evankeliumista 😀 Saavuttiin saaren bilerannalle Ao Phaihin. Syötiin suurempaan nälkään ja lähdettiin taskulampun valossa (”tähden johdattamana”) rämpimään kivikkoista rantaa pitkin kohti länttä. Ensimmäinen pienemmän oloinen mökkikylä oli täynnä joten päätimme jatkaa syvemmälle. Jotenkin kummassa onnistuimme kumminkin pyörimään ympyrää ja palaamaan samalle rannalle. Vähän pisti mietityttää miten voi olla näinkin identtinen ranta edelliseen 😀 Erehdyksen huomattuamme huomasi saman myös Pablo, rannan sekarotunen hurtta. Pablo näki parhaaksi lähteä meitä eteenpäin johdattamaan. Meistä kolmesta luonnollisesti koira tunsi saaren parhaiten, oli pimeää ja kello lähemmäs kahtatoista joten paras vaihtoehto siis oli seurata koiraa. En keksiny wyytä miksi en luottaisi eläimen vaistoihin? Läpi kivikoiden, metsän ja kukkuloiden saavuimme seuraavalle rannalle. Joku tosiaan oli hereillä vastaanotossa. Huoneet 800 minimissään, nyt tarvittaisiin Sepän neuvottelutaitoja:

Mullahan on riippumatto ja moskiittoverkko ja nyt on kuiva kausi. Jos huoneen lähtöhinta on 800 tietää tinkaamisella pääsevän minimissään 600 eli yleensähän hinta tippuu 25pinnaa, kultainen keskitie. Se olisi siltikin liikaa. Thaimaassa budjetti asumiselle meikällä on 200 ja PISTE. ”Telttapaikka” ja lupa käyttää suihkuja oli normisti tällasessa turistirysässä 200 per naama. Tinkasin hinnan 300 kahdelta ja viskipullon kaupan päälle.
Kaupat tuli tehtyä! Viskipullon sisällön käytin tietysti neuvotteluihin. Paras tapa kai tingata 800 batin bungalowi meikän päiväbudjettiin sopivaksi on juottaa majatalon isäntä humalaan eikä ollut pahitteeksi kun on opetellut muutaman sanan khmeriä, herra kun oli alunperin Kambodzasta kotoisin.

Pääsin nukkumaan kolmen aikaa yöllä, viimeksi näin myöhään valvonu kai sillon ku oli vielä työelämässä 😀 Mutta kannatti! Aamulla Puun ilmoitti voivansa majoittaa meidät bungalowiin (jossa siis muuten oli ilmastointi ja kuumavesi wadaaaap!) 400THB yö. Olimme tyytyväisiä.
Tästä alkoi rantaloma osa 5. Se siitä aktiivisesta vuoden alotuksesta 😀 No, kerkeehän sitä, nyt oli paljon mielenkiintosempaa viettää siirappisen suloisia hetkiä palmupuun alla. Tai niinhän mä taas luulin…

Minä ja mun pää. Moni varmaan tietää mitä tarkotan ku ihminen käyttäytyy täysin logiikan vastasesti. En tiedä onko se joku itsesuojeluvaisto joka pukkaa päälle, pakko kusta homma ite omalla toiminnallaan jos homma ei lähe kusemaan. Joittenkin kai on vaan pakko vaikka käyttäytyy täysin ääliömäisesti jos pelkästään etäinen suhtautuminen tai yhtäkkinen kylmyys toista kohtaan ei auta. Sehän ei oo tietenkään hirmu fiksua tai reilua.
Tämä perus suomalaisen naisen mentaliteetti ’mitä kusipäämpi, sen kiinnostavampi tai mitä mulkumpi sen mielenkiintosempi’ kai pitää paikkansa. Ei sillä että Ben ois ollu kusipää tai mulkku, ei lähellekkään! Päinvastoin hänhän oli täydellinen. Paperilla… Ja sielunsiskoni kai tietää myös mitä se taas tarkottaa tällaselle kieroutuneelle mielelle. Tietenkin siinä kiinnostus lopahtaa! Kaikki sujuu liian hyvin, asiat on liian helppoi, tyyppi on ihan liian mukava ja huomaavainen, missä kaikki jännitys ja yrittäminen?
Aloin siis miettimään ihmissuhteita näitten päivien aikana. Monelle määritelmä ’merkittävä parisuhde’ tarkoittaa ajallisesti pitkään kestänyttä suhdetta, toisille taas ehkä jos on kokenut henkilön kanssa jotain elämää suurempaa tai normaalista poikkeavaa, tai ehkä löytänyt seurustellessaan itsestään uusia ulottuvuuksia. Mä kyllä sanon että kaikki suhteet on jollain tavalla merkittäviä ja jättää jälkensä. Syyt, miksi jotku suhteet vie pidemmälle kuin toiset on kai monen tekijän summa, kai kaikella vaan on aikansa ja paikkansa, mutta lyhytkestoinen suhde ei välttämättä ole yhtään sen vähäpätöisempi kuin pitempikestoinen. Tä on ollu yks niistä mysteereistä mulle joka aiheuttaa turhaa katkeruutta. Pakko kai vaan yrittää ymmärtää ihmisten eri motiiveja.
Eikä tämäkään ollut missään nimessä vähäpätöinen, jälleenkerran päivastoin, näitten päivien aikana tosiaan opin jotain uutta itestäni, tai ehkä ennemminkin sisäistin jotain jonka tiesin olevan totta. Ensinnäkin saa olla aika pirun vaikuttava persoona että jaksan nähdä vaivaa viedessäni hommaa pidemmälle tai jos meinaa kesyttää mut. On vaan yksinkertasesti niin paljo mahtavia ihmisiä maailmassa että tarvis pariutuu kaikkien kaa ja rakastaa koko maailmaa ellei olis vähä valikoivampi. Olen siis myös edelleen vahvasti sitä mieltä että maailma on täynnä rakkautta, sitten kun siihen on valmis ja vastaanottavainen se kai osuu kohdalle. No, arvata saattaa että meikähän oli kaamee klassinen eukko joka antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa kun huomasin tosiaan etten ollutkaan niin vastaanottavaisella tuulella. Mutta oli ihana jälleen huomata miten upeita ihmisiä maailma tosiaan on pullollaan, hänkin siinä minua ymmärtäessään! Tää on vaan niin tätä, mulle käy kai nykyään aina näin vaikken sitä tarkota, viime hetkellä, tai just ku homma ois menossa vakavampaan suuntaan mä vetäydyn sinne kuoreeni ja oon pirun vaikeesti tavotettavissa.
Onneksi hän kumminkin ymmärsi yskän. Ja onneksi mä oon niitä ihmisiä jotka yleensä selittää miksi toimii niinku toimii ja ymmärtää tekojensa seuraukset ja seisoo sanojensa takana. Mä oon sen verran pitkällä reissulla, niinku huomaa, avoiminmielin kylläkin, mutta en oo valmis nyt oikeen mihinkään. Saatto myös jäädä yks jos toinenki juttu epäselväksi Suomenpäässä, en tarvi enempää epäselvyyksiä tän pääni ja mielenrauhani kaa. Oon täällä itteni takia, en haluu uhrata aikaani mihinkään muuhun ku itseni löytämiseen ja oon kai sen verran myös itserakas etten oo valmis nyt rakastaa ketään muuta ku itseeni.

En silti tarkota ettenkö ois nauttinu näistä päivistä. Tottakai! Täysin rinnoin, mutta päällimmäisenä mieleen jäi jälleen tämä itseni oivaltaminen enemmän kuin mitä saarella tapahtui. Vaikka toki tapahtui ja paljon! Mikä sen mukavampaa kuin temmeltää päivät pitkät rannalla ja vedessä! Tälläkin saarella kun aktiviteettia on kaikkeen makuun ja illat menikin rentoutuessa. Rannan voi valita sen perusteella mikä miellyttää. Hakeeko lapsiystävällistä rentoutumista, bilettämistä, reggaebaaria vai discoa, ruuaksi intialaista, thaita, kinkkii vai länkkärii, vuokraatko kanootin vai mopon päiväksi tai vaikka karkaatko saarihyppelylle, sekin on mahdollista. Me tultiin kuherruskuukaudelle jossa huomasin etten mä oo valmis leikkii kotista vielä piiiitkään aikaan. Matkailu avartaa, todellakin.

20130105_133736

Saarelta lähteminen oli tehty ihanan kivuttomaksi. Iso botski irtos sillä viidelkybäl ja iso dösä Bangkokiin lähti just sopivasti sataman vierestä Ban Phestä. 173 batia ja kolme ja puoli tuntia myöhemmin löysimme itsemme Ekamain bussi asemalta josta saakin BTSsällä liikuttua näppärästi mihin suuntaan melkeenpä vaan. Ben meni yöksi vielä Fläbäriin (sarjassamme Sannin lempinimet :)) ennen lähtemistään Malesiaan ja mähän menisin vielä Sannille raportoimaan kuumat uutiset. Bangkokissa viettäsin vielä päivän tai kaksi, lisää vanhoja tuttuja olisi mahdollista tavata kun duunikuvioista tuttu Iitu pamahtaisi miehensä voimin kaupunkiin seuraavana päivänä. Mikäs kiire mulla on tässä valmiissa maailmassa, mutta pian, mä lupaan, mä liikun ja seuraava etappi oiskin sitte Chiang Mai!

Advertisement