Jotain minusta…

“For my part, I travel not to go anywhere, but to go. I travel for travel’s sake. The great affair is to move.”  – Robert Louis Stevenson

”The world is like a book and those who do not travel read only one page” – Saint Augustine

Hienoja aatteita ja mietteitä, kirjoja sekä kirjoituksia matkustamisesta on maailma pullollaan. Monelle matkustaminen on tapa elää ja intohimo, moni haluaa kirjoittaa tarinoitaan ylös itselleen ja muille jaettavaksi. Niin minäkin. Mutta miksi siis kirjoittaa oma? Niinkuin ensimmäisessä julkaisussani kerroin (syyskuu 2012) siskoni painostuksesta syntyi tämä päiväkirjamainen reissukirjoitus jossa tulen olemaan joidenkin mielestä jopa liiankin suorasanainen fiiliksistäni ja tapahtumista. ”Mistä kaikki alkoi ja idea syntyi” on luettavissa ekasta postauksestani. Mitä olen huomannut ja löytänyt itsestäni matkanvarrelta, kysymyksiä ja pähkäilyjä joita olen pienessä mielessäni pyörittänyt, matkani filosofisointia on luettavista täältä sekä sikin sokin eri artikkeleista, joten kannattaapa lukasta kaikki! :). Koitan saada aikaseksi myös varustelistan ja kertoa vähän tarkemmin valmisteluista ennen matkaa. Pahoittelen blogini karkeaa, kuppasta, tylsää tai ehkäpä jopa mautonta ulkoasua sekä kirjotusvirheitä tai tapaa jolla kirjoitan. Kaikki ketkä ovat kiinnostuneet saavat tietenkin lukea ja vaikka vinkata kaverille vaikka alunperin koko kirjoitus oli tarkoitettu tosiaan perheeni jäsenille sekä lähipiirille. Siispä antoisia lukuhetkiä! Suosittelen kuitenkin lukemaan oikeiden ammattilaisten laatimaa alan kirjallisuutta joihin viittaan omissakin teksteissäni. Itse tykkään lukea erilaisista tavoista matkustaa ja suunnitella. Kirjoittamalla tätä blogia saan myös selkeytettyä omia ajatuksiani. Luvassa siis paljon pähkäilyä ja esim listaa kaikista niistä asioista joita EI pitäisi tehdä matkustaessaan ulkomailla, saatika sitten yksin 😉

Mitä mielessä?

MATKALLE

Mistä tiedän mikä on ’mun paikka’ ja minne kannattaa mennä ja jäädä?

En tiedäkkään. Mistä helvetistä sen voi tietää muuten ku kokeilemalla. Turha lukea mikä Thaimaan saarista on paratiisi, jokainen on jollaintavalla jonkun mielestä. Ei auta ku mennä ja kokeilla. Seurata vaistojaan. Jos jostain paikasta ei saa hyvää fiilistä voi aina jatkaa matkaa. Joskus liian suuret odotukset mestasta voi jo itsessään tuhota kokemuksen ennenaikojaan, joskus ihmiset saavat sinut jäämään vaikka muuten olisit valmis lähtemään. Mitä ikinä teetkin, tee se itsesi takia, tai niin mä ainakin teen. Tä on mun matka ja monessa näistä paikoista tulee käytyä vaan kerran elämässä. Jokainen päivä ja tienhaara on askel uuteen suuntaan ja valintoja täynnä. Vain sinä tiedät minne mennä kuuntelemalla sitä kuuluisaa sisäistä ääntäänsi. Mitä suunnitelmiin tulee, kannattaa pitää ne minimaalisina. Jos suunnittelee liikaa ja joutuu muutoksen tuuliin voi pettymys olla suuri. Itse luen vaan mestoista joihin varmasti tiedän meneväni. Näin en pety kun ”taas yksi Thaimaan paratiisi” jäi näkemättä. Joskus on hauska lukea myös jälkikäteen eri kaupunkien nähtävyyksistä ja suositelluista aktiviteeteista. Tuliko ne silti nähtyä vaikkei niistä etukäteen tiennyt ja suosittelisitko itse samoja elämyksiä?

LÄHTEÄ VAI JÄÄDÄ

Missä siis on hyvä olla?

Joillekkin on parempi jäädä kotiin, jotkut ei edes ikinä halua lähteä, mutta jos kopet ikuista kaukokaipuuta tai kokeilumielessä olet ottanut jo sen askeleen, sulkenut sen tutun kmotioven takanasi hetkeksi, niin anna itsellesi mahdollisuus.

Kotona on hyvä olla, mutta niin on maailmallakin. Se vaihtelee. Joskus on hyvä elää hetki kuplassa muiden valkonaamojen ympäröimänä jossain turistirysässä, syödä tuttua ruokaa ja elbata. Vaikka kulttuuriin tutustuminen on palkitsevaa ja rikastuttavaa puuhaa, näin pitkään reissatessa minunkin ideologiani on vähän muuttunut. Tämä on nyt mun arkea, haluan tuntea oloni kotoisaksikin välillä. Jos tykkään ammukahvirutiinistani, miksi minun pitäisi luopua siitä? Jos tykkään joskus olla hiljaa ja yksin pimeässä huoneessa miksen saisi tehdä niin? Joskus liika huomio on uuvuttavaa ja massaan sekoittuminen ihanan rentouttavaa aika-ajoin. On myös huojentavaa pystyä kommunikoimaan ilman epäselvyyksiä ja jakaa ihmetyksiään jonkun kanssa yhdessä eikä olla itse se ihmetyksen aihe. Suurimmaksi osaksi ajasta kyse on omasta ulosannistasi. Jos löytää itsensä naama norsunvitulla turhautuneena tai tylsistyneenä jostain missä ”pitäisi olla kivaa” tai ”suunnitteli olevansa kauemmin” eikä saa fiilistään muuttumaan voi ihan hyvin lähteä. Missään ei ole pakko olla eikä MITÄÄN elämässään kuuluisi tehdä väkisin. Jos jossain ei siis ole hyvä olla, olkoon syy miten naurettava tahansa, jatka matkaa. Jos kumminkin olet ollut Khao San Roadilla vasta kaksi päivää niin anna hyvä mies itsellesi mahdollisuus toipua jetlagista ja kulttuurishokista. Ne iskee kaikkiin ja joillekkin opireet on kovempia. Älä vielä muuta paluulentosi päivää, tulet varmasti elään elämäsi parasta aikaa! 🙂 On myös ookoo ärsyyntyä välillä, heti alkuun tai jonkin ajan päästä. Tä on nyt mun arkee ja arki aina välillä ärsyttää. En voi tajuta niitä reissaajia joiden mielestä kaikki on vaan ”niin sairaan siistiä” ja jokainen kokemus on mahtava ja kultaakin kalliimpi… Voi olla, mutta itse en ihan allekirjota tätä. Kaikista ei voi tykätä eikä kaikista paikoista. Itse tykkään olla päivän pikkupitäjässä ja pari isommassa. Markkinat alkaa toistaa toinen toistaan ja saan enemmän kiksejä luonnosta kuin kaupungeista. Kaupungeissa tykkään seurata ihmisiä tai olla muuten vaan hulinan keskellä. Luonnonhelmassa taas on mahtava rauhoittua välillä tai kokeilla fyysisiä rajojaan. Kaikkea sopivassa tasapainossa!

KULTTUURIAKULTTUURIA

Maassa maan tavalla?

Kyllä, suositeltavaa, mutta muista oma identiteettisi ja persoonasi. Taas kysessä on ihan vaan mun mielipide, mutta on kai se nyt hullua jos gootti matkustaa Intiaan ja pukee itsensä pashmina huiviin, pussihousuihin ja suippokärki aladdin-tossuihin? Jos ei halua sitä liikaa huomiota on hyvä näyttää ja pukeutua kuin paikalliset, mutta jos se saa olosi epämukavaksi ja tuntemaan itsesi pelleksi niin anna olla. Ei kukaan eurooppalainenkaan laita kilttiä kun menee Skotlantiin! Mä ainakin näytän just siltä miltä haluan, olkoon se paikallisten mielestä miten trenditöntä tahansa, kunhan ei häpäise itseään. Jos tuntee olonsa alastomaksi ilman koruja niin käyttää sitten niitä! Jos haluaa värjätä hiuksiaan tai laittaa kynsiään niin antaa mennä! Ei ole mitään syytä miksei voisi tai saisi ”diivailla”. Vaikka reissunaisia ollaan ei tarvi vallan spugelta näyttää. Itsensä hemmottelu on suotavaa! Teenhän sitä Suomessakin niin miksen sitten täällä?

MONEYMONEYMONEY

Aika on rahaa ja apina on seepra?

”Siitä voi nähä jopa painajaisia, kaikki ajatukset pyörii sen ympärillä, tekemiset on sidoksissa siihen, pennejä tarvii laskea ja elää yhdellä aterialla päivässä.” Nämä on myyttejä joihin en vielä ole törmännyt. Tottakai se vähän stressaa, mutta suositeltavampaa kaikinpuolin on budjetointi yläkanttiin. Päiväbudjetissa voi joskus olla vaikea pysyä, se ei ole ainut vaihtoehto. Mäkin elän ennemmin 15päivän budjetilla. Joinain päivinä voi mennä yli ja joinain alle. Viiden päivän välein on hyvä tarkistaa. Aluksi raha tuotti harmaita hiuksia, mutta nyt sitä ajattelee että se on vaan rahaa. Ja onneksi oon säästäny vähä enemmän jos 20€ päivässä tuntuu mahdottomalta. Tähän mennessä toiminut kyllä erittäin hyvin. Mitä aikaan tulee niin varaan sitä paljon 🙂 239 reissupäivää ja monelle yllätyksenä ainoastaan Kaakkois-Aasiassa. Miksi juuri täällä? Kai siksi että tykkään lämmöstä, Aasiasta on suht helppo aloittaa ja matkanteko halpaa. Kahdeksan kuukautta ja max kahdeksan maata ja tämä koska mielestäni saan paljon enemmän irti hötkyilemättä. Kuukausi per maa on sitäpaitsi aika vähän.. Ikinä ei kaikkea kerkeä nähdä, jos sitä on ikänsä Suomessa asunut eikä sielläkään ole kaikkialla käynyt! Yleiskuvan saa kyllä rakennettua, joissain paikoissa varmasti lyhyemmässäkin ajassa. Kotiin on kumminkin hyvä joskus mennä, vaikkei rahat loppuiskaan kesken. Vaikka ihan vaan jotta muistais mistä sitä tulee, tai perhettä katsomaan, tai maisemaa vaihtaakseen, tai vähän töitä tehdäkseen. Luulen että paluu kotikonnuille tulee olemaan liikuttava vaikken mikään kummonen Suomi fani olekkaan. Niinkuin taisin aiemmin pohtia, luulen että arvostukseni synnyinmaatani kohtaan kasvaa näiden kuukausien aikana.

VARUSTEITA

Vähän niistä varusteista… Eli mitä ottaa mukaan 8kk kestävälle Kaakkois-Aasian valloitukselle…

Lähdin Helsinki-Vantaalta 8kg rinkka mukanani. Luulenpa että nyt se painaa vielä vähemmän. Mitä siellä siis oli, mitä ostin paikanpäältä ja mikä oli turhaa selveää seuraavassa:
-3 x sukat (joista yksiäkään ei ole jäljellä)
-8 x elkuttimia (elkutin=siskoni luotsaama sana alushousuille, koska alkkarit on niin ruma sana. Hyvä pakata mukaan koska leveäperseisille länkkäreille ei hirveesti kivoja pöksyjä tehdä, ellei halua mammamallin eri nudesävyjä)
-shortsit, kietasuhame, lötsöpandat eli polvimittaset haaremihousut, yksi pitkähihainen ohut paita, pari t-paita ja pari toppia. Näistä jäljellä kaikki paitsi yksi liian tiukka t-paita ja Suomeen lähti Annikan mukana takas eräs neule. Vaatteita ostan yksinkertaisesti silloin kun haluan. Tykkään shoppailla enkä häpeä myöntää sitä 😀 liikaa ei kumminkaan voi omistaa eikä halua kantaa joten aina kun jotain tulee markkinoilta mukaan jotain myös menee vaatekeräykseen, joita onneksi löytää täältäkin päin maailmaa. Vaatteet on hyvä pakata space bagiin josta saa rullattua ilman ulos. Muutenkin kaikki kosteudesta kärsivä hyvä pussittaa.
-bikinit (paikanpäällä tietty parhaat valikoimat ja hyvä olla muutama pari!)
-saronkikangas (toimii pyyhkeenä, peittona, päärättinä, hameena)
-munalukkoja x3 (ok, hiukka liioteltu, mutta totisesti kannattavaa olla ainakin kaksi ja eri kokoa)
-pyöränlukko (ostettu pp. ehdoton jos haluaa fillaroida)
-”lonkeroita” eli niitä joilla kiinnitetään pyörään juttuja. Joustavaa köyttä ja koukut päissä, aivan mahtava hankinta ihan kaikkeen kiinnitykseen!
-jesari. Ihan kaikkeen kiinnitykseen ja korjailuun.
-hedelmäveitsi. Niiiin turha! Käytin tasan kerran vuollessani vaahtokarkille tikkua ja onnistuin rikkomaan senkin… Hedelmät voi pyytää kuorittuna, ei siihen kuole, korkeintaan paska lentää.
-linkkari, toistaseksi turha. Haluan myös välttää teräaseita koska ajatuksena on lennellä pelkän käsimatkatavaran kanssa.
-RIIPPUMATTO (ehdoton matkakumppani. Omani on laskuvarjokankaasta, kahden maattava, kylmä kuumalla ja kuuma kylmällä eli toimii myös siis lakana välttyäkseni bedbugseilta)
-muovipusseja (toimii pyykkipussina, aasiassa pussit yleensä pieniä ja herkästi hajoavia. Itse suosin kuosin puolesta siwaa ja alkoa)
Pyykkipussin sisältö: pyykkipulveria ja ehdottomasti pp. ihania tuoksuja ja travellerikoossa! Pyykkipoikia, jos söpöjä haluat osta pp., vanhat kengännauhat pyykkinaruksi, laskuvarjoköyttä jota olen muka opetellut punomaan [ja paskat] eli turhake koska yksi pelastusköysi kulkee kokoajan ranteessa. Pyykit tulee pestyä suihkutellessa jos huoneessa on tehokas tuuletin ja tietää jäävänsä pariksi yöksi, täten pyykkipussissa on myös suihkuttelukamat eli sieni jonka sisässä kaikista guesthouseista nyysityt palasaippuat, shampoobar, suihkumyssy, hammasharja ja tahna, nessuja, sheivi, ylä ja alapääsavetteja. Ja herraisäsentään, se vauvatalkki! Iman sitä en lähe mihinkään.
-tennarit ja släbärit, sekä aivan mahtavat kivikoille, aallokoihin ja rannoille; suihkukengät!
-jätesäkki (toistaiseksi turha, ei ole tarvinu nukkua lattialla ja rinkan roiskesuoja ollut riittävä)
-hygibägi (naulakkoon ripustettava malli, sisältö muuntautunut ajan mittaa. Nyt sisältää myös ensiapukamat jotka alunperin oli eri bägissä. Näistä loistavaa osviittaa saat Madventuresin seikkailijan oppaasta ja muutenkin koko varustelistasta! Itse olen käyttänyt lääkkeitä vähän, mutta toiset riepuraukat ovat onneksi hyötyneet niistä.
-pari kirjaa voit ottaa viihtyvyyden vuoksi. Vaihtareita on mahdollista tehdä käytännössä missä vaan.
(tuli ostettua rannalle bambumatto, tiedän se on monelle heikko kohta, ja annettua melkoheti poiskin. Ei paina mitään mutta vie tilaa ja kerää kosteutta.)
-tärkeimpänä ehkäpä kaikista raidi ja hyttysmyrkky. Näitä saa eri hajuja ja makuja pp.

Lisäksi on vedenkestävä olkalaukku tilavuudelta kolme litraa. Tämä jottei kantaisi mukanaan liikaa. Reppua en suostu käyttää, tunnen itseni koululaiseksi. Tässä laukussa kulkee elektroniikka, rahat, kalenteri, kynät, survival kit= korvatulpat, silmälaput, matkapahoinvointilääkkeet, särkylääkkeet, ripulilääkkeet, kortsuja, puuteri, kynsisakset, viila, dödö, proteiinipatukka, käsidesi, nessuja, savetteja. Passi ja isot hillot on matkanteonaikana mun reissulötsöpandoissa johon on ommeltu salataskut ja turvasäilössä kun en liiku.

Matkusta kevyesti on paras neuvo ja luulenpa et ens kerralla kun lähen en tosiaankaan ota muuta ku passin ja hammasharjan 🙂

Advertisement