Malayn kielessä veikeää on lausuminen joka on hyvin helppoa suomalaiselle tavata. Kadut on melkeenpä poikkeuksetta nimetty ’Jalan’ ja jii tosiaan lausutaan ihan vaan jiinä. On myös paljon muita samoja sanoja jotka kylläkin suomeksi tarkoittaa jotain ihan muuta, mutta tekee kielen helposti muistettavaksi. Esim. ’ole hyvä’ lausutaan ’samasama’ ja kiitos on ’terimakasi’. Vaihtoehtoisestihan voi koittaa esim mandariinikiinan alkeita. Täällä pätee vähän sama sääntö ku Filippiineillä; Jokainen tehköön oman arvionsa kuinka paljon vaivaa näkee kielen opiskeluun kun murteita on enemmän kuin paikallisessa viskissä prosentteja. Ja kuten nykyään kai kaikkialla maailmassa, täälläkin melkeenpä joka toinen puhuu englantia.
Onneksi myös meidän autovuokraamon isäntä. Muitta mutkitta iskettiin nimet paperiin ja Fiz kun omaa englantilaisen ajokortin oli homma ~clear”. Tällähän pätee samat liikennesäännöt ku briteillä, Malesia kun on ollut niin Portugalilaisten kuin brittienkin siirtomaana ja itsenäistyi Yhdistyneistä Kuningaskunnista 1957. Tämän huomaa varsinkin Penangin alueella niin paikkojen nimissä kuin omituisissa liikennesäännöissäkin ja arkkitehtuurissa. Pääkaupunki huokuu arabien kunnianhimoa ja kiiltoa on ku Tiffanyn timanteissa. Mutta kun kaasutettiin ulos kaupungista tuli jällen outo tunne et mihis me nyt matkustettiinkaan. Fiz oli kirjaimellisesti kuin kotonaan ja mä en ollu ihan varma olinko Uudessa Seelannissa vai Matchu Pitchussa. Teeviljelmia ja HEMMETISTI mansikoita! Mun teinivuosien mansikkamaa painajaiset meinas tulvahtaa mieleen ku ne kummitteli kaikkialla: kasvihuoneissa, avaimenperissä, sohvatyynyissä ynnä muissa. Mutta matka oli mahtava, maisemat kuin fantasia leffasta ja edes päivittäinen kaatosade ei haitannu meidän hilpeää tunnelmaa. Autolla Aasiassa, naurettiin idealle seuraavat kolme päivää sen lootan ratissa. Auton merkki jäi molemmille epäselväksi kun ratti oli Huyndaista, avaimen perä BMW ja takakonttia koristi Toyotan logo. Mulla oli opettelemista ajamaan väärällä puolen tietä ja vielä ku kaikki auton toiminnotkin oli tietysti väärinpäin! Nopeusmittari ois varmaan näyttäny maileja jos se ois toiminu:D
Löpöhän ei Aasiassakaan mitään halpaa ole. Kirjottamisen hetkellä dollari viiskyt, mutta omatoimimatkaajalle ehdottomasti suosittelen road trip kokemusta, varsinkin jos omaa sen engelsmannien ajokortin, vaikka kuulemma poliisit ei vaivaudu hirveesti pysäyttelee ku englanti ei oikeen suju (pääsimmehän rakkaan ystäväni Annikankin kanssa kuin koira veräjästä autoillessamme Italiassa kun sedillä ei riittäny kärsivällisyys selittämään mitä me tehtiin väärin 😀 ) ja onhan Malesia Kaakkois Aasia vähiten korruptoitunut maa! Hallituksenahan toimii kaksikamarinen parlamentti, eli on senaattia ja kansanneuvostoa ja jopa yleiset vaalit! Äänioikeus on kaikilla yli 21 vuotta täyttäneillä. Pressa on enemmänkin maan edustaja ja pääministerillä valta, ihan ku meijän Sauli ja Jyrki. Toki niinkuin kaikissa maissa, näilläkin on ollut pimeät vuotensa ja edelleenkään kaikki ei oo tietenkään ihan ruusuilla tanssimista vaikka Kaakkois Aasian parhaiten pyöriviä maita Malesia onkin. On ollut poikkeustiloja, malajien ja kiinalaisten välisiä mellakoita, itsenäisen median tukahdutusta ja vielä 2011 painittiin muslimien ja kristittyjen välejä ja kirkkojen tuhopolttoja.
Pakko huomauttaa tähän väliin kuinka huvittavaa on ollu oppia Suomen historiasta muilta reissaajilta niinku sitä on heille viitattu alakoulussa ja pakkohan sitä on ollu aika ajoin iltalehtee ja hesarii lukee ettei vaan joku mehevä poliittinen skandaali mene ohi korvien ku täällä viilettää. Voi teknologia mä sanon! Vielä ku laittas ”Karpolla on asiaa” pyörimään yle areenalta niin muistaa taas kuinka pieniä murheita meidän rakkaan kotimaan asukit potee näitten kriiseihin verrattuna. Malesia oli aika pumpulia, mutta tykkäsin siitä alusta loppuun.
Cameron Highlandilla on tutkittavaa varmasti vaikka viikoiksi, me käytiin vähä viilentyy vuoristossa, korkeimmalla huipulla, patikoitiin Mossy Forestissa, käytiin ötökkäfarmilla ja kukkia nuuskimassa. Nukuttiin b-luokan majataloissa (dubbeli huoneet n. 50ringettiä) ja syötiin katuruokaa (joka ikävä kyllä harmittavan usein oli pettymys). Päivät meni monet kerrat väärään suuntaan ajessa, silmät naurun kyynelissä kun tyttöjen juttuja puhuttiin. KLssähän tapasin jälleen Bangkokista tutun Benin. Hänhän lähti Koh Sametin jälkeen Malesiaan töihin tekemään sitä jotain joka oli liian monimutkasta mun aivokapasiteetille. Nyt duuni oli loppu ja hänen lento piti olla samana päivänä ku mä lensin Malesiaan. Hän kumminki lykkäs sitä parilla päivällä joten kerettiin vähän hengailla. Oli hauska nähdä tuttua naamaa ja jälleen näkeminen oli melko ristiriitainen. Hempeän liibalaaban jälkeen hän kertoi tavanneensa Bangokissa toisen Suomalaistytön jonka kanssa oli hieman deittaillutkin, hassu sattumahan tietty oli että tyttö oli lukenut Benin tarinan, mistäpä muualtakaan kuin tämän riippumattoman naisen sivuilta 😀 Mä meinasin kusta alleni nauraessa, kuin pieni Aasia voikaan olla! Noh, meidän tiethän erkani järkevistä syistä, väärä paikka, aika ja kumpikaan ei tullut reissulleen etsimään sitä erittäin hyvää ellei täydellistä. Joskus on kai parempi ottaa ”ritolat” tällasissa tilanteissa kun mullakin on omat tulevaisuuden suunnitelmat mielenpäällä ja niihin ei nyt miestä mahdu. Myös tästä syystä lähdettiin reissaa Fizin kanssa. Nähtäs miten meillä synkkaa jos tulevaisuudessa ollaan yhtiökumppaneita niinkuin aiemmassa kirjoituksessa mainitsin… Mutta tästäpä lisää taas ensi numerossa 😉
riippumatonnainen 