Kambodzasta Vietnamiin: Kep, sekä kuumottava rajan ylitys Prek Changista Ha Tienin kautta Chau Dociin

Posted: 30.11.2012 in kambodza, matka, vietnam
Avainsanat:, , , , ,

Kambodza tosiaan piti mua otteessa viimeseen asti. Saarelta palatessani mua oli kuin olikin vastassa tämä yli-innokas travelagentti. Hauska tyyppi jonka kautta ostin sitten bussi (lue minivan) lipun rajan yli. Mutta vielä oli päivä aikaa Kepissä ja rielit vähissä. Onneksi tämä paikallinen herrasmies oli niinkin yltiöystävällinen että keksi minulle halpaa virikettä vielä viimeseksi illaksi. Kepin kansallispuisto oli henkeäsalpaava maisemineen auringonlaskun aikaan. Fiilis oli jälleen kuin planet earthin dokkarista vuoristoteitä alas pyörällä mutkitellessa. Majoituksen etsinnässä Saban auttoi myös ja ilman häntä en varmasti ois löytäny yhtään mitään. Normaalisti tähän aikaan vuodesta juhlitaan kolmipäiväisiä waterfestivaalit Phnom Penhissä, mutta koska kunkku delas kuukaisi sitten, ei festareita pidetä. Kaikilla duunareilla on kyllä kolmipäiväinen miniloma, vähänku Suomen vappu. Kaikki putiikit kaupungeissa on kiinni ja työväki lipuu pöndelle relaamaan.

Kep on yks näistä paikallisten suosimista chillausparatiiseista. Kaupunki on tosi pieni mut yks rikkaimmista mitä oon koko maassa nähny. Tiet on asfaltoitu, talot on kiveä ja suurin osa melko uusia. Saban tienasi kuussa tonnin, joka on tosi jees muualla maassa, mutta tässä kylässä aika perus. Kambodtzan kerma siis kokoontui nyt täällä ja minä tyhjätasku etsin kattoa päänpäälle. Kaikkialla oli täyttä. Lopulta löyty muuan raksatyömaa jonne sain jäädä, eikä tarvinu maksaa mitään. Jäätävä munkkipulla! Loppuiltakin meni vailla rielejä kun lähdin rapumarkkinoille Sabanin ja hänen ystäviensä kanssa. Lössi koostu opiskelijoista ja duunareista mutta suht hyvin toimeen tulevista, olettasin, koska en taaskaan maksanu mitään juomistani tai ruuistani. Ja niitähän riitti! Rapuja, mustekalaa, kalaa, simpukoita, olutta ja paikallista järkyttävää riisiviiniä joka maistuu siis kotimaamme kiljulta.
Aamulla pääkivusta tiesi juoneensa sitä myrkkyä ja selkäkin huusi hoosiannaa. Ei enää ikinä lomaresortti hierontaa! Parhaimmat saa varmasti ”ei niin turisti”-rannoilta tai ”massage by blind” eli ”seeing hands”-hierojilta. Vika ilta Kambodzassa oli siis hulvattoman hauska. Jötmui!

Siihen se hauskuus taas loppukin kun lähdettiin rajaa ylittämään… Kyyti oli tunnin myöhässä, ja vaikka täällä saa aina venailla tämä oli ehdottomasti pisin aika tähän mennnessä. Vani oli normi kakstoistapaikkanen mutta meitä oli loppupeleissä 17… Fiilis oli hiukka klaustrofobinen. Onneksi matka ei ollut niin pitkä ja päästiin leimaa ittemme ulos maasta. Tai siis osa pääs. Minä en tietenkään päässy niin helpolla…
”Juu madam, nou visa!” Ja sit selitellään. Normaalisti, suomalaisia kun ollaan, ei meikämannet viisumia tarvi alle 15pvän visiitille maassa. En oo kuullu kenelläkään olleen ongelmia ylittää näitten maitten rajaa. Mullahan oli (luojan kiitos!) lentolippu pois maasta 7.12, MUTTA koska Kambodtzan virkavalta on nyt todistetusti ja prosentuaalisesti hälyttävän usein olleet täysiä vittupäitä meikää kohtaan niin eihän ne suostunu leimaa mua ulos maasta. Näyttivät jotain kuppasta A4:sta kaikista kansalaisuuksista jotka saa Vietnamin rajan ylittää viisumivapaasti. Suomi ei tietenkään ollu listalla. Näytin viikon vanhaa samanmoista listaa tabletiltani todistaakseni Suomen kuuluvan näihin maihin. Heidän listansa oli kuulemma vain viisi päivää vanha ja täten kumoaa tämän mun hallussa olevan ulkoasianninisteriö listauksen. Siis tietenkin! He siis vaativat että ostan Vietnamiin viisumin, muuten ei asiaa maahan ole kun ei ulospääsy leimaakaan heru. Nyt Seppä näki punasta..
Lahjoin dollarilla motokuskin viemään mut Vietnamin puolen check pointille tarkistamaan asian. Heille mun ei ees tarvinu mitään lentolippua vilautella, sanovat vaan että tottakai pääset ineen ku haet vaan sen leiman Kambodtzasta. Motokuski todistajanani lähdettiin takaspäin. Kuskia jännitti varmaan enemmän ku mua. Se sano vaan:”Juu aar sou braiv, juu laik a rebel!” Takas kopilla ja motokuski puhu mun puolesta. Sedät tulistu todella, mut ei auttanu, pakkohan niitten oli leimata mut ulos. Jälleen kasa valkoihosia oli kokoontunu seuraa tapahtumia. Yks koppalakki koitti selittää jotain eri kansalaisten oikeuksista ja miten jotku ei tiedä omiaan. Niinpä niin, virheitä sattuu, mä sanoin ja hyppäsin moton kyytiin. In Your face! En voinu omahyväselle virnistykselleni mitään kun hiekka pölähti renkaiden alla etenemisen merkiksi. Mä oon niiin paha ihminen 😉

Kambodtzan punamultaset kuppatiet vaihtu siis asfalttiin. Eron huomas heti. Kaikessa. Tietenkin kielessä ja kirjotuksessa, kasvojenpiirteissä ja ruumiinrakenteessa, mutta monessa muussakin mielessä. Ihmiset pukeutuu varakkaammin (vaikkakin edelleen katukuvasta löytyy häiriintyneitä all-day-long-pyjama-päällä tallaajia ja pitkäkyntisiä miehiä on kai sit kaikissa aasian maissa?), koskettelu, härppiminen, nypläys ja tökkiminen on vielä yleisempää kun naapurissa, kaikki käyttää mopoja tai pyöriä enkä yhtään ihmettele kun koirat on niin agreja(who knows, ehkä johtuu mun pelottavan valkosesta naamasta ja turkin väristä…) ja tietenki maisemat! Nyt tuun viettämään koko kymmenen päivää täällä Mekong Deltan alueella ja palaan myöhemmin tutkimaan maan pohjois- ja keskiosan, mutta täällä maisemaa dominoi mahtava Mekong joki haaroineen ja kelluvine marketeineen ja riisipellot vesipuhveleineen.

Ekan päivän vietinkin Ha Tienin rajakaupungissa. Luksustelin pitkästä aikaa ja majoituin 100.000VND privaatti huoneeseen jossa twinbed, kuuma suihku ja tv. Kyllä kelpaa! Illaksi oli siis luvassa tutustumista paikallisiin draamasarjoihin pyykkäyksen ja mässäilyn lomassa. Ennen tätä oli kuitenkin hoidettava pakolliset pankki ja internet asioinnit sekä kaupunkikatsaus ja hintatiedustelu. Seuraavana aamuna olin hereillä taas kukonlaulun aikaan ja tervehdin aurinkoa kuuluisin sanoin: Gooodmooooorning Vietnam! Kuus tuntia tehokasta pörräysaikaa vielä tässä pitäjässä ennen siirtymistä Chau Dociin. Vuokrasin skootterin ja suuntasin markkina-aamiaiselle. Kokeilin taas vähän kaikkea ja lyhyessä ajassa joten en tiedä mikä se oli (veikkaan kylmää, makeasti maustettua riisipuuroa) mutta se halusi tulla ulos ja nopeaa! Eli 45 päivää vatsavaivoitta, ihan jees, ja tämäkin oli niin lyhytkestosta ja viatonta etten melkeenpä laskis koko hommaa enkä varsinkaan antanut sen varjostaa päivääni vaan jatkoin matkaani vuorille. Vain nelisen km kylän ytimestä löytyi mieltä rauhoittava luolien verkosto Thack Dong täynnä alttareita ja erinäisiä” rukoushuoneita”. Kaikinpuolin miellyttävä kokemus, jossei lukuun oteta toista kohtaamistani käärmeen kanssa. En ees pelkää käärmeitä mutta taas meinasin saada paskahalvauksen kun se sihisten luikerteli mun tennarin vierestä. Mutta muuten erittäin rauhoittava kokemus 🙂
Onneksi tiet on huomattavasti paremmassa kunnossa täällä ja kolme tuntia minivanilla sujui ihan nukkuessa. Perillä tiesin olevani kun paikalliset hyeenat hyökkäs. Näillä on polkupyörä ja kärry ja sehän on cyclo 😀 Tuntu aika tosi pahalta hypätä semmosen kuuskymppisen papparaisen ritsille ja maksaa siitä muutama sentti…Alle neljän dollarin majotusta en löytäny millään joten oli pakko tyytyä (eikä hirveesti haittaa) privaatti kattohuoneistoon kaikilla herkuilla. Luksustelu vaan jatkuu 🙂
Mun ilta sai uuden käännöksen kun lähdin ostamaan uudet flipflopit. Tein kaupunkirundin cuclon kyydis ja söin satsin maittavaa sienisoppaa kunnes tämä tunnin vanha läpsyni hajosi. Marssin takaisin myyjän puheille ja mummo oli ihan skitso. Minä ihan asiallisesti menin ja tietty oletin saavani samantien uuden parin, mutta ei… Mummo rupes rääkymään mulle jotain naama punasena ja hyvä ettei lyöny kengällä päähän. Tässä vaiheessa estradille asteli uusi tuttavani Fuud. Hän lupasi korjata kenkäni. No mikäs ettei, mielummin ku uuden ostan! Menimme siis ostamaan pikaliimaa ja istuimme kadulle. Jengiä tuli ja meni ja pörräs ympärillä, loppupeleissä ilta meni jotenkin hämärästi siihen että kahden aikaan yöllä löysin itseni laulamasta karaokea paikallisten sotaveteraanien ja heidän lasten ja lastenlasten kanssa. Sain myös kutsun lauantaina pidettäviin pienimuotoisiin häihin. Vähän kahden vaiheilla mitä tähänki nyt vastais… Onhan se kunnia, mutta eihän mulla oo ees mitään päälle tai lahjaa taitaitai… Kiitin kutsusta ja lupasin harkita..

Annoin itselleni harkinta-aikaa ja pyhitin vielä seuraavan päivän Chau Docin tutkimiselle. Tukka kipsissä kuuden aikaan menin uuden ystäväni kanssa aamusoutelulle ja syömään aamiasta kuten kunnon vietnamilaiset. Tuhti rapu (?) soppa het aamusta pitää riisinviljelijät voimissaan. (Enää en kyllä lähe edes arvuuttelee mitä on tullu syötyä, nimittäin edellisiltana pöytä notku herkkuja ja kokki visko hiilille millon minkäki väristä läskiä…Hmmmm… Koirahan on paikallista herkkua…) Kävin vielä tsekkaa sam mountain ennen siirtymistä kahvitauolle ja tuumaushetkeen..

Nä on kyllä erikoisveikeitä kyläläisiä. Luin tyyliin tripadvisorista että tuo tämänpäiväinenkin jokiajelu sisältöineen olis normisti tourina maksanu toistakymmentä taalaa ja mä maksoin vaivaset viisi. Luulis että näil on joku oma lehmä ojassa mutta kun olin muka päättäväisenä tänään lähdössä oli vastarinta aika raju. Hotlalla mua vastassa oli koko eilinen poppoo ja he ilmottivat ykskantan ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä. Olen arvon kunniavieras ja maksua he eivät huoli mistään, ei ruuasta, juomasta taika asumisesta. Voiko tähän enää ei sanoa? Kommunikointi on välillä vähän vaivalloista kun tuo meikäläisen vietnamin opiskelu jäi vähä vähälle ja englanti on todella vaikeasti taipuvaa näiden suussa. Onneksi parilta heeboilta löyty eräänlainen kommunikaattori jolla lauseita voi suoraan kääntää kieleltä toiselle. Näppärää! Näin kielimuuri ei ole esteenä yhteisille keskustelunaiheille.

Yks juttu mistä tykkään matkustamisessa (niin siis todellakin vaan yks juttu :D) on sen arvaamattomuus. Kotimaan arkeen harvoin sai mitään jännittävää ja erilaista mahdutettua pariin päivään, mutta nyt on kyl ollu ihanan yllätyksellistä. Tänäänkin satuin kävelemään jonkun liikkeen ohi jossa myytiin ostosteeveen tyyliin hierovia patjoja ja ”juontaja” bongas mut ulkoa ja kiskoi sisään 😀 Sain siis puolentunnin mekaanisen orgasminomaisen patjahieronnan ja kuusi vietnamilaista kaunotarta halusi vielä treenata englanninkielen taitojaan laulaa lurauttamalla meikälle joululauluja ^^ Vaikka paikallisilta saamani huomio on herttaista alkaa se välillä käymään vähän hermoon ja kovillekkin. JOKIKINEN vastaantulija vähintään tuijottaa ja päivittäin mua koskee valehtelematta noin viiskyt ihmistä joista 80% koskettelee mun uutta tatskaa ja loput naamaa, hiuksia tai kämmeniä. On sellanen fiilis kokoajan et on mustekynää naamassa tai salaattia hampaankolossa. On myös hulvatonta ottaa valokuvia mun kaa, tai muuten vaan vaikka osottaa. Oon harkinnu vakavasti muslimiksi siirtymistä tai pyjaman ja riisihatun ostamista…Kai tää tästä kun liikun takaisin turistisimmille seuduille. Vähän jännittyneenä kyllä odotan mitä ne häät tuo tullessaan. Miltä morsiuspari näyttää, millasta musiikkia soitetaan, onko hääkakku kenties rapukakku ja kuka nappaa morsiuskimpun, koiranluun vai mikä ikinä täällä onkaan tapana ja montako litraa banaaniviiniä sitä tulee kumottua… Niin ja montahan päivää ne häät ylipäätään kestääkään…? 🙂

Advertisement
kommenttia
  1. Sirja systeri sanoo:

    Kiitos taas tarinasta! Mää oon kääntänyt näitä sun tarinoita Vojtechille (hän lähettää terveisiä: nauti matkustelusta ja pidä hauskaa paikallisten kanssa). Kuulostaapa tähän mennessä mahtavalta toi sun Vietnamin vierailu 🙂 Sellaista piti vielä sanomani, että ihmettelen kovasti mikä ihme niitä Kambotsan viranomaisia vaivaa, ku eivät voi sitä leimaa vaan siihen passiin laittaa. Onko syynä kenties se, että oot länsimaalainen, jota on kenties helppo huijata ostamaan viisumi? Mut niin ku sun mopokuski sanoi: ”Juu aar breiv!” Mut olehan varovainen 😉

  2. tulipahan mieleen…. saigonissa tapaamani suomalaispariskunta kertoi kuinka (he ylittivat rajan jalkeeni samalta paikalta) rajavartioilla oli seinalla A4 jossa oli viisumivapaat kansalaisuudet ja KYLLA sinne oli lisatty FINLANDIA magic markerilla peraan 😉 eli siis olkaapa hyvat vaan kaikki kyseista rajaa tulevaisuudessa kayttavat!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s